15.05.2008 - 18:36
Löytyi pyöreä puinen puulevy, lieneekö ollut juustotarjottimen pohja, kun siinä oli toisella puolella ura. Siis sivellin käteen, pitkästä aikaa. Tuubiakvarellivärit olivat jo hiukan kuivat, mutta en voinut hetkeäkään enää siirtää valtaisaa inspiraatiota, lapset nukkumaan ja piirtämään mallia puulle. Monta vuotta on kulunut viime maalaamisesta, vierastan ensin sivellintä, saanko sen tottelemaan. Puun pinta on epätasainen, en halua enää käyttää aikaa sen hiomiseen tai pohjustukseen, haluan maalata.  Kuvioiden ideat kirjasta "Painting European Folk Art" "Auki"- tekstin mallin löysi punatukkainen tyttöni netistä. Lopuksi koko kyltti sai lakkaa pintaansa. Kunhan vielä muistaisin ottaa pyörylän pois ikkunasta silloin kun poistun itsekin paikalta. Katselen maalaushimoiten pärekoreja, joissa on lankoja, mutta ne pitää kyllä ensin pohjustaa, vaikea oli maalata epätasaiselle pinnalle. catariina
14.05.2008 - 08:57
"Ainoa elävä maaseutuperinne on kohta oudon pelko" kirjoittaa Tuula-Liina Waris pakinassaan "Äkkijyrkät älköön vaivautuko" Kirjasta Esiäiti kellarissani" 1993
Taas sama toistuu, taiteilija alkuperäiskarjoineen on häätöuhan alla. Wariksen pakinassa lehmiä häädettiin pois Sonkajärveltä, nyt Helsingistä.
Lainaan vielä mehevää tekstiä Wariksen kirjasta, jotenkin sen sanoma kolahtaa nyt hyvin lähelle:
"Sisäsiistiksi oppimattomien lehmien kanssa mellastava raju nainen on tarkasti raamitetun elämän eläjälle sietämätön naapuri. Jo olemassaolollaan hän julistaa toisten vapauden rajallisuutta ja näennäisyyttä. Kun ihminen on nainen, taiteilija, yksinhuoltaja ja lehmänomistaja, hän on todella mahdoton otus. Jos Miinan paikalla olisi ollut vaimolla varustettu liikemies ja ravitalli, hän olisi Sonkajärvellä varmaan vieläkin."
En ota kantaa enempää mutta yleistän kuten Tuula-Liina Waris: "Maalle uskaltautuville persoonille opetetaan karkeimman jälkeen: äkkijyrkät älköön vaivautuko"
Sijoitusperhe muuttaa pienelle paikkakunnalle: Kunta saa verotuloja ja kiinteistöverotkin. Kolme lasta kouluun tuo kunnalle valtiontukea. Lasten tarvitsemat erityispalvelut, esim. kouluavustajan maksaa sijoituskunta ja henkilön verotulot jäävät tänne. Kaikki erikoispalvelut kunta saa laskuttaa lasten kotikunnalta. Ja silti tuntuu kuin olisi vaatimassa hattu kädessä oikeutta elää ja lapsille oikeutta olla erilaisia, heistä kun on kai liikaa vaivaa. "Ei niitä koulunkäyntiavustajia noin vaan löydy, mieluummin ovat työttömiä.." oli opettajan asenne. En ole vaatimassa mitään, joka olisi pois oikeilta, monta sukupolvea paikkakunnalla asuneelta tai hänen jälkeläiseltään. Suomi on vielä hyvinvointiyhteiskunta, joka pitää huolta edes jollain tavoin heikoistakin lenkeistään. Sen vaatiminen on sijaisvanhemmuuden raskaimpia tehtäviä yhä uudelleen ja uudelleen.
catariina
13.05.2008 - 10:39
Pellavakangas on ihanaa ommeltavaa. Se tottelee silitysrautaa, se taipuu käsinompeluun, ompelukoneen alta se ei karkaa omille teilleen. Saumurin näyttäminen pellavalle tuntuu jotenkin väärältä, muistan kansallispukukurssilta aikoinaan saadun ohjeen, ei saumuria kansallipukuun. Salaa kuitenkin hiukan.. Teen karjalaispaitaa tilaustyönä. Jotenkin oli käynyt niin, että asiakaalta oli vanha puuvillainen karjalaispaita kutistunut mahan kohdalta. Vanhasta paidasta purettiin pois hänen vaimonsa tekemät upeat etupistokirjonnalla käsin kirjotut koristeet ja nyt ne ovat arvoisellaan paikalla pellavan päällä.  Hihansuissa on myös etupistokirjontakaitaleet. Edellisessä paidassa oli kiinnityksenä tarranauhanpaloja, nyt laitoin vanhanaikaiset napit pellavalangasta tehtyine silmuineen, helmaa myös pidennettiin. Nyt puuttuu vain vyö. Mistähän saisi n. 4 senttiä leveää pirtanauhaa. Ei taida tekijöitä löytyä. Pirta mullakin on ja joskus opettelin nauhaakin kutomaan, mutta en nyt ehdi. Onko joku menossa Tallinnaan, siellä on leveitä koristenauhoja? Ompelisin sellaisen valkoisen vyön päälle. Punavalkoinen tai puna-musta valkoinen. Kunnes se oikea pirtanauha löytyy. Neuleet on nyt jääneet pihahommien ja ompelutöiden varjoon, hiljaa odottavat vuoroaan, ne kaikki kymmenet keskeneräiset ja suunnitellut ideat. Blogilistan uudistukset ovat jotenkin vieneet innostusta kommentoimiseen, mutta kyllä sitä jokaisella kierroksella pitää jollekin puumerkkiään jättää. Kevään lämpimiä odotellessa catariina
11.05.2008 - 10:20
Puhelin tärisee pöydällä, kello ei ole vielä kuutta, äitienpäiväaamu. Vieras numero. Yritän tajuta mistä on kysymys. "Puhelin löytyi tuosta grillikioskin luota sellaisten styroksi roskien vierestä, lähdin nyt aamulla pois työstäni kioskista ja siivosin ohi osuneita roskia ja tässä puhelimessa on tämä numeroja siinä lukee ÄITI, joten ajattelin että soitan, jos omistaja äitinsä kautta löytyisi " Selvisihän sitten mistä kaupungista soitto tuli ja aloin uskoa, että olen kadonneen puhelimen omistajan äiti. Meillä oli kiva juttuhetki, hän yötyönsä päättäneenä, minä äitienpäivälaulua ja kahvia odottelevana, äitejä kumpikin. Napanuora on nykyisin langaton, lapsi maailmalla on sen päässä tukevasti kiinni, vaikka puhelin häviää niin aina äiti sen olinpaikan tietää. Sanoin tälle soittajalle, että juuri noin minäkin tekisin, soittaisin löydetyn puhelimen Äidille. Äitihän se on aina joka selvittää kaiken. Laitoin sitten tekstarin " Veljesi puhelin on löytynyt, äiti tietää missä se on" Torkahdin vielä hetkeksi, sitten saapui neliääninen kuoro Punatukkaisen tyttöni johdolla. Iloitsen lasten korteista ja Pikkumatamin kässäkerhossa tekemästä huivista, jonka ylensin tavallisesta kaulahuivista Käspaikaksi ikonin päälle. Neulahuovutusta sideharsolle.  Katselen pihani puita, jotka vuosia ovat tässä kasvaneet, ne ovat suomalaisia synnyltään ja perimältään. Ne kuuluvat tähän maisemaan. Linnuille ja oraville turvapaikkoja. Jossain maailmassa istutetaan nyt ne puuntaimet, jotka sain äitienpäivälahjana. Se tuntuu todella hyvältä. Puut ovat elintärkeitä maailmalle. Langaton napanuora on muutakin kuin puhelinyhteys. Se mahdollistaa koko elämän kestävän molempiin suuntiin virtaava voiman. Langaton napanuora syntyy aivan samanlaisena vaikka fyysistä napanuoraa ei äidin ja lapsen välillä olisi koskaan ollut. catariina
10.05.2008 - 13:38
Uutena vuonna 2008 oli Vinski koiramme n.12 v lomailemassa Pohjanmaalla.Vinski on arvokas vanha herra,entinen innokas agilityn harrastaja. Mestari hyppäämään jokaisesta avoimesta ikkunastakin ulos vapaaseen maailmaan. Terve ja uskollinen ystävämme, naama jo harmaantuu, mutta elämänilo loistaa vielä silmissä. Vinskin emä oli beagle, isästä ei tietoa.  Vanhimman tyttären naapurissa siellä Pohjanmaalla on ihana nuori tyttökoiruus ja minkäs sille voi, että rakkaus vei vanhaltakin järjen. Lämpimät terveiset Minin emännälle Sarille, jolla puikotkin heiluu ahkerasti.  Tarinan onnellinen loppu tai uuden tarinan alku on pikkuinen tyttökoira, joka muutti Vanhimmantyttären luo. Kiva seurata millaiseksi se kasvaa.  Taitaa olla tyttönen isänsä näköinen. Kun pikkuhauvassa on terrieriä ja beaglea niin varmaan haastetta ja vauhtia riittää. catariina Edit! jos joku osuu kuuden ykkösen kävijälukuun niin syntymäpäiväni kunniaksi saat palkinnon.
|
Kirjoittaja
Kuvaus Äitinä, sijaisäitinä, mummina ja käsityöyrittäjänä. Pieniä hetkiä ja ajatuksia.
Meidän perhe
minä, Catariina 58 v. Lapsia maailmalla: Vanhintytär ja Isäntänsä Pohjanmaalla ja neljä mummin kultaa:
-Eemeli 12v. Pietari 11 v. Josefina 9v.ja Ilona 4 v. Perämiespoika merenrannalla kera oman vaimon ja vauvan sekä koira Harpo Mahoton kakara vm-77 Amandanäiti ja Amanda pian kuusi v Laivakokkityttö Ellu, koira Debi, Ruskeasilmäinen tyttö länsirannikolla sekä avo ja Jaakko5½v.. Punatukkainen tyttö,
Pikkuveli VeeJii Se SeitsemäsEero -89 ja KuopusOtto -90 Murkkupoika 14v. Pikkumies 12v. ja Pikkumatami 7 v. Koira: monirotuinen Vinski. Kissat :Vanha Rouva Burmalainen ja hänen savolainen vahinkotytär Nelli, sekä Nellin poika Lumi Tullaan tutuiksi.
kirjojen maailmani
2008 yöpöydällä tai luettuja
Tuula-Liina Waris " Esiäiti kellarissani" ihana pakinakokoelma, miten olikin jäänyt aiemmin minulta lukematta. Aapeli: "Siunattu hulluus" Cd kirjana tätä kuunneltiin poikien kanssa automatkalla, olipas hauskaa.
Maijgull Axelsson: "Huhtikuun noita" Tästä pidin, erikoinen.
Marja-Liisa Lehto: "Tyttösille huviksi ja hyödyksi" Aivan ihana paperinukkejen historia. Löytyy varmaan lapsuuden tuttuja kuvia suurten ikäluokkien lapsille.
" Ilmari Kiannon Vienan Karjala" ja "I.K. Inha Valokuvaaja 1865-1930" Sekä Lehtinen: "Rahwaan puku" Nämä liittyvät feresien ompeluun, taustatietojahan etsin ja ideaa hiukan erilaiseen feresiin.
"Isä Mitron Sanakirja" Ortodoksisten käsitteiden ja sanojen sekä elämän selitystä, kuvituksella.
Khaled Hosseini "Leijapoika"Kiehtova, mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä.
Torey Hayden. "Tiikerin lapsi" ja monta muutakin, nämä ovat oikeastaan ammattikirjoja minulle. Mari Aulanko: "Työ ja elämäni" Ajatuksia herättävää vankkaa tietoa ihmnisestä, työn ja levon yhteensovittamista.
Pirjo Hassinen: "Suistola" Ostin tämän marraskuun alkupuolella,olen aloittanut lukemaan sitä noin kymmenen kertaa, en oikein tiedä miksi en pääse alkua pidemmälle. Bengt Pohjanen: "Jopparikuninkaan poika" Tarinaa Tornionjokilaaksosta.Mielenkiintoinen,erilaisesta elämästä kertova kirja. Bengt Pohjasen elämäntyöstäkin olen ollut kiinnostunut,joksus haluaisin käydä hänen kirkosaan.
Laila Hirvisaari: "Grand Hotel" Joka joulu uusi tältä kirjailijalta.
Munkki Serafim: "Vapaus" Valittu vuoden kristilliseksi kirjaksi,aika vaikeaa ymmärtää, mutta sitkeästi luen pätkän kerrallaan.
|