Siitä on monia vuosia. Mahoton Kakara tuli jostain reissusta kotiin kassi täynnä likaisia vaatteita. Niihän ne äidin pojat tulevat ja saavat aina tulla. Kassista löytyi yksi aivan uuden näköinen villasukka. Ei ollut minun neulomani.  Kyselin pojalta mikä, mistä, kenen?

Sukka jäi pyörimään muiden parittomien ja rikkinäisten projektipussiin vuosiksi.

Nyt kun urakoin tulevia joululahjasukkia, muistin parittoman, jota kukaan pojan kavereistakaan ei ollut meiltä kysellyt.  Seiskaveikka lankoja oli vielä jäljellä ja tein yksinäiselle parin. Ei siitä ihan samanlaista tullut, mutta samankokoinen kylläkin.

Siis Mahoton Kakara saa joululahjaksi parittomalle parin, tai jos tarvitsee jo aikaisemmin saapassukkia, niin valmiina on.

 

Kissa mokoma tunki sukkien päälle koko ajan, löysin sen yhtenä iltana nukkumasta tekeillä olevan sukan päällä, onneksi oli metalliset puikot.  Alkuperäinen sukka oli neulottu huolellisesti, sain siitä hyvin laskettua kerrokset ja silmukat. Puikoiksi jouduin ottamaan 2½, kun yleensä käytän kolmosia. Taidan siirtyä jatkossakin pienempiin puikkoihin  7V langan kanssa.

 

catariina