Lauantai- aamuna pakkanen oli -20 astetta. Olimme kuitenkin Pikkumatamin kanssa lähdössä kohti Mikkeliä.
Ensin söimme lounaan Kyyhkylässä Kuntoutussairaala näytti olevan täynnä, ainakin lounaalle osallistuvista päätellen.
Keskustelin ruokapöydässä kuntoutuksessa olevan vanhemman herran kanssa, Kyyhkylä toimi pitkään sotaveteraanien kuntoutuspaikkana, nyt siellä on monia muitakin ryhmiä.
Minun ohjelmassani oli syyskokoukseen osallistuminen. Pientä taustaa tässä selvennykseksi. Sijaisvanhemmat tai perhehoitajat eivät ole työsuhteessa. Lasta sijoittavan kunnan kanssa tehtään toimeksiantosopimus, joka ei ole tavallisen työlainsäädännön alainen. Siis työaikaa ei ole määritelty, vapaa-aika on suhteellinen käsitys, samoin hoitokorvaukset ja kulukorvaukset ovat hyvin erilaisia riippuen lapsen kotikunasta, enkä voi edes lakkoilla. Sairastuminenkin on varsinkin näin yksinhuoltajalle hankala paikka. Tarkoitus on elää kuin mikä tahansa lapsiperhe eikä olla lastenhoitolaitos.
Meillä on kuitenkin oma järjestö valtakunnaliisesti Perhehoitoliitto ja paikallisyhdistykset, jollaisen syyskokoukseen eilen osallistuin.
Olen ollut pois aktiivisesta toiminnasta yhdistyksessä muutaman vuoden, oma elämäntilanne vei kaikki voimavarat, nyt kuitenkin päätin lähteä katsomaan ketä syyskokouksessa nykyään on mukana ja millaiseksi toimintaa suunnitellaan kun pienemmät paikallisyhdistykset yhdistyvät koko Itä-Suomen Perhehoitajat ry:ksi.
Oli upeaa tavata sijaissuurperheitä ja nuoria vanhempia, jotka vasta odottivat sijoituslapsia kotiinsa. Totesin siinä istuessani, että ehkä on vielä aikani osallistua yhteiseen järjestötyöhön vastuunkantajanakin kun mun lapset ovat jo näin isoja.
Lapset tarvitsevat myös vertaisryhmätoimintaa, tutustumista toisiin lapsiin, jotka myös asuvat sijaiskodissa. Sen kokeminen, että ei olekaan ainoa erilainen. Pikkumatami sanoo usein ollessaan surullinen, -Miksi minulla ei voi olla tavallinen perhe.
Pakkanen ei onneksi eilen Mikkelissä ollut kuin alle -10 astetta, joten lastenohjaajat saivat viedä ison lapsilauman pulkkamäkeen aikuisten kokouksen ajaksi.
Myös toimintasuunnitelmassa olevat leirit ja retket ovat turvallisia joukossa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja on samat kasvatustavoitteet.
Vapaaehtoistoiminta järjestöissä ei ole kovin houkuttelevaa tänä päivänä. Yhdet ja samat ihmiset kantavat vuosikausia vastuuta ja muita saa kiskoa perässä koska kuitenkin toimintaa odotetaan. Jäsenistön aktivoiminen on monissa yhdistyksissä hyvin haastava tehtävä.
Olisikohan tänään sopiva päivä laittaa lasten kanssa joulukortit valmiiksi ja punaiseen kuoreen.
catariina
