Kaksin kotona Pikkumatamin kanssa. Palasimme eilen myöhään lumiseen maisemaan, merenrannalla paistoi aurinko ja tuuli puhalsi napakasti, merentuoksuisesti. Täällä siis valkoinen maa, loskaiset tiet .
Otto ja Amanda palasivat kotiinsa perjantaina samalla kyydillä. Minun piti vielä lauantaina käydä kurkkaamassa Oton uutta kämppää, se ei kuulemma ollut perjantaina äidin silmille sopivassa kunnossa. Mutta taisi jätkän puhelimesta loppua akku, kun en enää häntä tavoittanut. No matto ja verhot oli kassissa, joten jospa ne pääsisivät ihan omin voimin paikoilleen. Ne pojat, ne pojat. Jäi siis pipokin saamatta. Pari pipoa löysi lämmintä kaipaavan pään.
Uusin vauva on ihana. Paksu musta tukka ja pulleat posket, löytyivät ne kadonneet villahousutkin Amandan nukenvaatekorista, joten en vielä neulo uusia. Kerttunen tarvii isompaa ennemmin.
Pojanpoikiakin kävin tervehtimässä, Ihanaa vauhtia ja autojen pörinää riittää.
Viisi on näitä lastenlapsia nyt siellä merenrannalla. Yhä useimmin tulee siellä kai käytyä.
Mietitään tässä aamuhämärissä Pikkumatamin kanssa, josko lähettäisiin käymään käsityömessuilla Joensuussa. Kun kerran on vielä vapaapäivä, eikä pojatkaan ole kotona. Keli on märkä, mutta eipä se kai haittaa, on mulla jo talvirenkaat alla.
catariina
