Pääsiäisenä on mukava antaa läheisille ihmisille itsetehty muna. Meillä oli mahdollisuus osallistua sunnuntaina munanmaalauskurssiin. Ensin saatiin opetusta pääsiäismunaperiteestä, katseltiin eri tekniikoin tehtyjä munia ja lopuksi kokeiltiin itse.
Munan pohjana on ihan tavallinen värillinen askarteluun tarkoitettu muovimuna, joka maalattiin kahteen kertaan ihan ohuilla askartelumaalikerroksilla. Maalin kuivuttua pinnasta raaputettiin terävällä naulalla tai kirurginveitsellä tms oman mielen mukaiset kuviot. Pikkumatamin vihreä ja keltainen muna on kuvioitu tietenkin kissalla. Raaputuksen alta näkyy siis munan pohjaväri; keltaisessa munassa sininen ja vihreässä munassa oranssi.
Kaksi punaista munaa ovat minun harjoitelmiani. Toiseen on raaputuksen lisäksi maalttu samoilla akryyliväreillä hiukan tehosteita.
Vaalea lila ja sininen muna ovat pikkumatamin maalaten koristelemia. Tyttö oli niin nopea, että en ehtinyt antaa hänelle kapeaa sivellintä, jolla olisi saanut ohuempaa viivaa.
Kokeilimme myös maalata eri materiaalien munia akryylimaaleilla ja saimme monia ideoita muovi-, paperimassa-, styroksi- ja puumunille. Kokeilimme myös oikean puhalletun tai kuivatun munan pinnalle maalaamista.
Aikaisemmin olen itse tehnyt temperamaalattuja puupohjalle ja puhalletulle munalle, huovutettuja ja helmikoristeltuja styroksipohjalle ja myös kokeillut pisankamunia vahatekniikalla munankuorelle.
Muutaman tunnin kurssilla ei ihmeitä ehdi, välillä syötiin, juotiin kahvit ja juteltiin. Tarkoitus olikin saada ideoita ja inspiraatiota omaan työskentelyyn.
Tänään aion hankkia omat askarteluakryylimaalit ja muovimunat, tuo raaputustekniikka oli niin koukuttava ja sopii hyvin siis myös lapsille kunhan aikuinen auttaa tasaisten ohuiden maalikerrosten saamiseksi munan pintaan. Raaputustyö teravällä isolla naulalla on siistiä eikä tee vahinkoja lapselle.
Hyvä suunnittelu on kaiken perusta. Pikkumatami tekikin alussa monta piirustusta ja lopuksi kun maalaaminen ei enää huvittanut syntyi vielä sarjakuvakin, kissajuttu tietenkin.
Kaikki muut kurssilaiset olivat lähempänä eläkeikää, moni oli paljonkin maalannut. Ilmeisesti ryhmän rauhallinen tunnelma tarttui lapseen ja yllätyin miten monta tuntia hän jaksoi keskittyneesti työskennellä. Mietin sitä kuinka paljon lasten levottomuus ja ylivilkkaus on tarttuvaa ja opittua käytöstä. Rauhoitetussa tilanteessa lapsikin on rauhallinen aivan luonnostaan.
catariina
