Alkaa jo kyllästyttää tämä talvi. Hiihtämään ei pääse pakkasen vuoksi. Jäälatuja ei kai voi edes tehdä kun ohuen jään päällä on vesikerros ja pehmeää lunta. Minä kun tarvitsen ihanneolosuhteet, aurinkoa, tasaista jäälatua ja pientä pakkasta hiihtokelikseni, mutta odotellaan, jospa vielä pari kertaa onnistuisi hiihtää.
Lapsetkin ovat kärttyisiä paljosta sisälläolosta. Terveitä meillä onneksi ollaan oltu, paitsi mitä nyt vanhimmalla pojalla jonkinmoinen olympiarytmi, joka panee pään ja ajankäytön sekaisin. Minä olen aika huono kiinnostumaan kisoista, yritän sen verran kysellä pojalta, että hiukan tiedän edes minkä nimisiä suomalaiset urheilijat nykyään on.
Eilen illalla ajoin Joenkaupunkiin ja takaisin hakemaan yhtä lasta lentokoneelta, tietysti kone oli tunnin myöhässä ja sillä aikaa ehti pahin lumituisku sotkemaan tiet. Normaali parin tunnin hakureissu kentältä kestikin nyt kaikkineen viisi tuntia. Mutta oli onneksi yksi baktuksen alku mukana ja sain istua sen odotustunnin ihan rauhassa ja neuloa. Voisin kyllä valittaa lentoaseman kovista penkeistä ja vedosta ikkunan vieressä, mutta olkoon se valitus nyt varastossa toiseen kertaan.
Sain kyllä useita uteliaita vilkaisuja neuleeni suuntaan, hermostuneet odottajat kai jotenkin häiriintyivät kun minua ei odotus näyttänyt häiritsevän kun neuloin rauhassa paikallani. Seurasin samalla muita odottajia: tunnissa ehtii monta kertaa tupakalle, ehtii hakemaan kahvimukin, ehtii kävellä paikasta toiseen aika pienessä tilassa, ehtii lukemaan monta kertaa saman ilmoituksen kuvaruudulta lennon arvioidusta saapumisajasta. Mielenkiintoista oli seurata ihmisiä odottamassa.
Nyt pitää taas lapioida autolle reitti tallista ulos ja lähteä työnohjaukseen Joenkaupunkiin, lankakaupat pitää samalla katsastaa. Hakusessa noin Puron paksuista liukuvärjättyä lankaa, jossa ei ole villaa.
Hartiat ja niska on jumissa, varmaan johtuu tuosta autolla-ajosta hankalissa keleissä, joten neulontapuolella ei ole tapahtunut juuri mitään, pari pipoa vain, pitäisi aloittaa uutta vauvannuttua edellisen epäonnistuneen yritelmän tilalle.
Mutta jospa nää valitukset olis nyt tässä ja uusi työviikko alkaisi positiivisemmissa mielialoissa, hiihtolomaan on jäljellä yksi viikko koulua, lapsetkin kaipaavat jo vapaata.
catariina
