Tein taas kirpparilta löydön, ihan pakko iloita siitä tässäkin. Viisi ihan uutta c-kasettia vanhaa hyvää musiikkia. Kasetit olivat vielä kaikissa suojamuoveissaan avaamattomina, julkaistu kokoemana 1993.
Työhuoneessani on radiossa vielä kasettisoitin. Usein sillä kuuntelen vanhoja kasetteja, jotka kumma kyllä kestävät ja kestävät. Vesku Loirin Eino Leinot ovat ikisuosikkeja, jos kevyttä musiikkia kuuntelen.
Nuoruuteni osuu juuri lp-levyjen vaihtumiseen kaseteiksi, tai oliko niin, että kasetit ja kasettisoitin olivat halvempia opiskelijalle. Ostin oman radiokasettisoittimen jollain opintotuoella 1972, olin silloin Turussa diakoniatyöharjoittelussa. Ruokarahoista säästyi kun kahvi ja pulla tarjoiluja oli milloin missäkin työpäivän aikana. Pieniä olivat opiskelijan rahat silloin.
Radiosta äänitettiin itse, en muista ostaneeni yhtään valmista kasettia nuoruudessani.
C-kaseteista on monia muistoja. Paljon ääniteltiin itsekin, harmi, että niitä lastenääniä ja juttuja sisältäneet kasetit hävisivät aikoinaan kun lapset kasvoivat ja nauhoittivat niiden päälle omaa musiikkiaan. Silloin kahdeksankymmenluvulla oli suurinta onnea nuoren omistaa pieni kannettava taskuun mahtuva kasettisoitin.
Moskovan Valojen tunnelmissa ovat myös nämä Fredriksonin aidot hatut, nahkaa ja supia lienee nikita ja kelsipäähinekin on ihanan lämmin. Eivät paljon maksaneet pienellä kirpparilla.
Pakkanen jatkuu -24 tänä aamunakin. Lapset sairastelevat, pientä flunssanpoikasta vain , mutta ovat vuorotellen pois koulusta.
ihaillaan vielä kaunista luontoa, valkeita puita, sinisiä hetkiä ja kasvavan kuutamon loistoa.
catariina
