Joulun odotus on kiihkeää. Pikkumatami on tänä syksynä innostunut kirjoittamaan omia tekstejä, syntyy tarinaa ja runoa.
Joka aamu minua odottaa illalla kirjoitettu tontun kirje keittiön pöydällä.
Tänä aamuna astuin ensimmäiseksi koiranpissaan ja huomasin, että yksi reppu koulukirjoineen eteisen lattialla oli saanut suihkeen.. vanha seniili Vinski ei enää muista pyytää ulos. Siis lattia pesuun aamu kuudelta, matot pyykkiin ja koulukirjojen nurkat kuivattiin hiustenkuivaajalla.
Ellu alkoi sauvasekoittimella soseuttaa Kerrtusen aamupuuroa kun kaurapuuron hiutaleet jää vielä pyörimään pikkuisessa poskessa ilman soseuttamista. Sauvasekoitin sanoi pööh, ei saanut lapsi soseutettua puuroa ja närkästyi.
Sitten löysin tontun kirjeen:
"Nyt on aamu, saa herätä ihanasti taas lapsia hoitamaan, mikä voi olla kivempaa."
ja niin me aikuiset unohdimme kaikki aamun vastoinkäymiset.
catariina
