Eilinen kaupunkipäivä oli - mielenkiintoinen. Ensin tunnin automatka nahistelevien, toisiaan ärsyttävien ja niin ihanien kakaroiden kanssa. Automatkat sujuvat yleensä hyvin mutta nyt Amandan liittyminen joukkoon aiheuttaa nokkimisjärjestyksen uudelleen järjestelyjä.
Automatkan jälkeen saatiin hyvä parkkipaikka ja sitten pankkiautomaatille, jonka jälkeen pojilla olikin jo nälkä. Pitsaa oli toivomuksena ja kun silmiin sattui lounaspitsatarjous niin sisään. Tilaukset saatiin tiskillä nopeasti tehtyä. Amanda tilasi jauhelihapitsan ilman juustoa, eikä maustettakaan??
Kun tytön pitsa sitten tuotiin oli se lautasta isompi ketsupilla päällystetty paistettu taikina. Amanda katsoi pitsaansa ja sen tuonutta tummaa pitsamyyjää ja kysyi kovalla äänellä " missäs tässä se jauheliha on?" Tyttö oli kai tottunut saamaan pitsansa kasattuna toisin päin, tomaatti alla ja täytteet päällä. -"Kyllä siinä on jauhelihaa.." vastasi tumma mies. Hyvältä se kai tytöstä maistui kun puolikas meni vauhdilla ja toinen puolikas illalla kotona, samoin kävi toisillekin lapsille, joten iltaruokakin oli helposti hoideltu, koska vanhin murkku söi mun pitsan puolikkaan kotona.
Sitten haettiin liput elokuviin ja pakolliset syömiset ja juomiset sinne. Siinä tuli siis päivän välipala helposti.
Käytiin korjauttamassa yhdet silmälasit ja sitten istumaan elokuviin, lähes yhtäaikaa olivat poikien ja pikkutyttöjen näytökset, eri saleissa vaan, aika paljon oli katsojia päivänäytöksestä huolimatta.
Alennusmyynneistä oli tarkoitus löytää kengät vanhimmalle murkulle ja sovittiin, että pojat kiertelee kaupunkia keskenään ja kun kengät löytyy hän soittaa minut maksamaan ja samalla siis tarkistamaan ostoksen. Poika ostaa kengät yleensä kolme kertaa vuodessa. Aina skeittikengät ja kun pohjat hajoaa ostetaan uudet. Mikään muu ei käy. Koulussa pitää olla sitten lenkkarit ja sisäliikuntakengät mutta muuten on aina jalassa ne samat. Talvella tosin hän käyttää villasukkia ja väittää että ei palele. Löytyi kengät 30% alennuksella, joten nyt ei sukat pohjan kautta kastu.
Pikkumatamille piti ostaa sukkia ja pikkareita, Amanda ilmoitti, että hän ei tarvitse mitään. Pikkumatamin ostoksia sitten etsittiin. Oletteko yrittäneet löytää 140 senttisiä tyttöjen pikkareita, joissa ei ole yhtään vaaleanpunaista? Hiki siinä tuli. Löytyi jotain vihreitä, joiden kohdalla piti monta kertaa käydä ikkunanvalossa katsomassa onko punainen pilkku sävyltään punaista vai yököttävää vaaleanpunaista. Onneksi se hyväksyttiin kirkkaanpunaiseksi. Sukat oli helpompi juttu kun kokoa on n.35-36 ja niitä löytyy naisten sukuista oikeita värejä, ilman vaaleanpunaista.
Muistelin siinä miten joku pojista olisiko ollut Mahoton Kakara oli riparileirinsä lähetysarpajaisissa voittanut jonkun isoistytön vaaleanpunaiset sukat ja käytti niitä ahkerasti, oli kai maksanut niistä hyvän summan.
Ilta hämärtyi ja kun vielä sorruin ostamaan vanhimmalle murkulle alesta kauan kaivatun ps 3:n skeittipelin niin kotiin ja saunaan ja pari kerrosta neuletta kunnes nukkumatti kutsui.
Hyvää vuodenvaihtumista lukijoilleni, blogi hiljenee taas muutamaksi päiväksi.
catariina
