Poika, joka oli syyslomalla ja jonka nimeä en saa nyt julkaista, esitti toivomuksen uudesta piposta. Kun kyselin pipon väriä poika pyöri hetken keittiössä, nappasi sitten uuden kirkkaan vihreän tiskiharjan käteensä ja sanoi, että tämän värinen.
Hetken aikaa mietin: - olisi vihreää liukuvärjättyä virolaista ja vihreää Pirtin kehrääämön lankaa, ei oikein hyvää sävyä, sitten välähti, se syksyllä hetken mielijohteesta ja loppumisen pelossa ostettu marttavihreä seiskaveikka. Juuri oikea. Onhan minulla poikia seitsemän veljestäkin vaikka harvoin yhtäaikaa ruokapöydässä.
Ihan peruspipo vähän pidennettynä mallina ja pari raitaa heijastinlankaa suojaamaan poikaa syksyn pimeillä teillä.
En kertonut pojalle, että ihan erikois marttavärjäys on hänen pipossaan, taisipa nuorin veljenpoika saada syntyessään keväällä oikeat martan neulomat samanväriset marttasukat juhlavuoden kunniaksi.
Pipoa tarvitaan vain tammikuulle asti, silloin se vaihtuu valtion lainaamiin päähineisiin.
catariina
