Kumma kun ei tapahdu mitään. Neuleet ei etene  tai jos ne hiukan etenee niin ei  niitä päätellä  ja jos ne saan pääteltyäkin niin en saa kuvattua tai tehtyä blogijuttua.  Ei vaan tapahdu.

Kumma kun en saa pakettia postiin. En edes niitä blogivoittoja, jotka on jo kirjekuorissa asti. Pari valmista  tilaustyötäkin on jo paketoitu, mutta joudun avaamaan paketit ja kirjoittamaan uudet laskut kun alkuperäiset eräpäivät meni ohi kun en saa vietyä paketteja postiin.  Ne ei vaan tule mukaan.

Ja se Eemelin synttärilahja kirja, synttärit oli ja meni ja mummo ei saa lahjaa postiin.

Ei vaan tapahdu mitään, arjen pyörityskin  on kuin hidastetussa filmissä ja takaisinkelausta aina välillä kun unohdan mitäs minun nyt pitikään, mitäs juuri ajattelin ja aloitin.  Keitän kahviveden ja unohdun puhelimeen, keitän kahviveden uudelleen ja heitän porot pannuun. Pannumyssy unohtuu ja  laitan kylmän kahvin mikroon kun en raaski poiskaan heittää.

No jospa joku toinen päivä olisi tehokkaampi,  nyt  en vaan saa aikaan.

catariina