Olen kirjoitellut viime päivinä ahkerasti, usein tämä kirjoittelu on sellainen oma hetki ennen päivän touhuja tai oma illan rauhoittuminen kun lapset jo ovat huoneissaan.
Tänä aamuna taas alkoi ensimmäiseksi ikuinen nahistelu kahden sisaruksen välillä. Pikkumurkku on aina negatiivinen, aina kaikki on huonosti. Ja tyttö osaa härnätä.
- Saako pelata..saako katsoa telkkaria. Omien aktiviteettien keksiminen on nollassa.
Meillä on taas sateista, tänä kesänä kauniita päiviä on ollut vähän. Sadepäivä tietää sitä, että jos en halua heidän parkkeeraavan koko päiväksi ruudun ääreen, on minun keksittävä heille jotakin mielekästä tekemistä, mutta nyt ei yhtään innosta. Negatiivisuus lienee tarttunut minuunkin. Alkais jo koulu.
Pitkäjännitteisyys ei ole näiden lasten hallussa, hetken lapsia ovat. Niin kai minäkin.
Nyt juuri tänä hetkenä toivoisin voivani nauttia hiljaisuudesta, ehkä yritän jakaa jokaiselle yksinäistä puuhaa, ehkä lapsetkin tarvitsevat sitä.
Eilen sattui hauska kohtaaminen asiakkaan kanssa. Saksaa puhuvan vanhempi pariskunta huomasi varvassukat jalassani, ihan vaan tavalliset marketista ostetut. No kirjoitin paperille sanan "varvassukat" ja nyt he kai etsivät lappu kädessä sellaisia tuliaisiksi Suomesta koko suvulle. Oli heillä hauskaa minun sukkieni kustannuksella.
Aitoa suomalaista käsityötä he arvostivat muutenkin. Kuusikymmenluvun saksan opiskeluni on kyllä täysin unohtunut, yhtään järkevää sanaa ei tule mieleen, vaikka jotain ymmärränkin. Venäjää ja ranskaa pitäisi osata saksan, ruotsin ja englannin lisäksi. Aika paljon ulkomaiden turisteja täälläpäin liikkuu.
No eiköhän tästä taas alkuun pääse tänäänkin. Mukavaa päivää sinulle lukija.
catariina
