Kuusi lastenlasta (ja kaksi masuasukkia) äiteineen. Mitä se on. Patjoja ja makuupusseja joka huoneessa. Kilokaupalla muusia, pihvejä ja spagettia. Pullaa ja leipää, juustoa jne.
Pikkutytöt pääsivät patjoineen, pusseineen, salaisesti sinne kuskattuine aarteineen (kissat) gallerian lattialle ja sepäs olikin jännää. Ihania kikatushetkiä ja aamuväsymystä.
Pojat linnoittautuivat vanhimman murkun huoneeseen pelikoneiden ääreen. Huoneen huono ilmanvaihto tyrmäsi siivoushaluiset aikuiset jo ovella.
Aikuisten tyttärien, miniän ja mummin juttuhetkiä, kävelyretkiä. Minun perehdyttämistäni kestovaippailuun.
Pieni Taapero riemastutti tätejään ja mummia, liian harvoin tapaamme.
Vanhin tytär sai mukaansa huovutusvilloja, angoraista levyä oli vielä jäljellä. Sekä minulta poistui yksi projekti, säkillinen kierrätyksestä kerättyjä villapaitoja ym, ehkä eräs pieni käsityökeskus keskipohjanmaalla keksii niistä jotakin uusiota. Mukaan hänelle lähti myös malliksi, ideaksi monet kokeiluni silkille ja pellavalle huovuttamisesta ajalta ennen huovutusneulaa.
Ompelimme pari kestovaippaa, kokeiltiin käspaikkaa ketjuvirkkauksella, letitettiin tyttöjen hiuksia, vaihdettiin monoja ja luistimia.
Lapset ulkoilivat pojat luistellen ja tytöt hiihdellen. Viisi päivää kului kuin siivillä.
Hiihtolenkilläkin kävin Amandanäidin kanssa, se on meidän kahden perinnettä, jäälle ainakin kerran talvessa yhdessä.
Rankkaa mutta niin kotoisaa, naisten kesken oltiin, naisenergia on rakkaus, vertaistuki, vahva yhteys, joka toivoakseni yhdistää aikuisten lisäksi serkuksia ja näitä minun taimilapsianikin vahvuuteen uskoa, että elämä kantaa, että lähellä on aina joku, joka kuuntelee ja auttaa.
Kun illalla sain kaiken paikoilleen ja siivottua tuntui hyvältä. Amanda ja Ellu jäivät vielä tänne, vaippatehdas jatkaa.
Meillä on koulua tämä viikko, joten tavallinen arki viiden touhukkaan päivän jälkeen tuntuu taas hyvältä.
catariina
