Mummi saa olla hiihdonopettajanakin. Kun laitoin tytölle sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tänä talvena niin oletin, että siitähän se viimevuotinen palaa mieleen ja laitoin lapsen toisten joukkoon ladulle. Naapurin isäntä oli aurannut pienen ympyräladun pellolleen ja katselin ikkunasta kun tyttö hiihtää -ei vaan juoksee sukset jalassa toisten perässä.
Siispä sukset ja lapset autoon ja luostarin parkkipaikalle, josta lähtee hyviä latuja moneen suuntaan.
Saimme lainaksi juuri sopivat hiihtovälineet, (kiitos Merville) ja kun oma porukka oli koulussa viime viikolla kävimme ahkerasti Amandan kanssa harjoittelemassa jäällä.
Yksi latu nousi moottorikelkkareittiä metsään ja sitkeästi harjoittelimme haarakäyntiä mäelle ja polvet koukussa laskemista takaisin jäälle. Ylösmennessä tyttö sotkeutui sauvoihinsa ja haarakäyntiin kaatuen muutaman kerran mutta alastulo sujui hienosti kaatumatta.
Muistelin samalla olenko oikeastaan koskaan opettanut lasta hiihtämään. No ehkä Vanhimman tyttären opetin, sen jälkeen onkin aina ollut joku sopivasti isompi sisarus jonka matkaan olen pienemmän työntänyt opettelemaan.
Se onkin suuren perheen etuja kun saa jonkinmoiset opit parille vanhimmalle, ne sitten siirtyvät hiukan tiukempana nuoremmille. Tyyliin : " Äiti on sanonut..ei mekään saatu noin tehdä jne.."
catariina
