Pakkasin auton, siinä on vanha iso pärekori, joka on täynnä suvun kätköistä löytynyttä pientä pehmeää yhtä kevätvauvaa varten. Parhaat palat vuosien varrelta kulkevat kierrossa, taitaa olla vanhimmat 70-luvulta. Aitoa retroa.
Sitten on jättikassillinen tavaroita ja vaatteita, joululahjojakin ym jotka jäi Amandalta joululomalla. Aina jotain jää....
Toinen jättikassillinen dublo junaratoja, junia vaunuineen ym jotka ovat kiertäneet lapsilta lastenlapsille ja ovat nyt yhden matkan puolivälissä, eli Pohjanmaalta Ilonalta taaperolle merenrannalle. Niitä on paljon...
Vielä takaosassa on 12 kilon säkillinen ostamaani karitsanvillaa ja iso pussi koirankarvaa. Ne eivät tule samaan lankaan...
Lapset sai koulusta perjantain vapaaksi kun mun pitää käydä kehräämöllä Hiirolassa ja jatketaan siitä sitten viikonlopuksi merenrannalle.
Takapenkille mahdutetaan Vinski koira ja kaksi lasta ja etupenkille yksi lapsi.
Kirjastoautosta lainasin Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä cd kirjan. Siis sen oikean, Koiramäki cd :t on kuunneltu jo aiemmin. Mahtaako takapenkki olla hiljaa ja keskittyä? Etupenkillä on todennäköisesti valuva murkku taju kankaalla ja omaa musiikkia työntyy korvanappuloista päähän.
Takaisin tullessa Vinskikoira saa mennä takaosaan. Jossa ei siis ole enää leegoja eikä Amandan vaatteita eikä pärekoria vauvantarvikkeineen, eikä villasäkkejä.
Mahdollisesti siellä on hiukan lankaa, jos kehräämöltä sattuu yhtään löytymään mutta se onkin jo eri juttu.
catariina