Kiva oli käydä lasten ja lastenlasten luona. Kahdessa uudessa kauniissa kodissa ja yhdessä "persoonallisessa" opiskelijakämpässä, jota en ollut ennen nähnytkään.

Taapero väitti sitkeästi dublojunia: "autoo" vaikka isänsä ja setä"mahoton"konttasivat lattialla junarataa kooten.

Kaupungille ei paljon ehditty kun vierailin vuorotellen niin monen luona. Kaikki asuvat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Turvaverkosto toimii. Taapero ja Amanda saavat siitä nauttia: Enoja ja tätejä on aina lähellä. Hoitajia löytyy vaikka äidin kuntosalireissunkin ajaksi. Ison perheen iloja näin myös aikuislapsilla, iloitsen kun heillä on tiivis yhteys ja toimivat suhteet keskenään. Sisarusta ei jätetä.

Kontiolahden varuskunnan lääkintämieskin oli  paikalla, joten pojat tapasin kaikki, harvinaista sekin yhdelle viikonlopulle. Piti sen varusmiehen  lähteä minun matkaani tänne mutta kun hattu oli hukassa niin meneekin sitten junalla kun loma loppuu vasta maanantaina. Voi noita mun ihania poikia!

Pirtin Kehräämölle jäi karitsanvillat ja koirankarvat. Hyllyistä tarttui mukaan hiukan lankaa...huovutusvillaa, huovutusneuloja.

Hyvää viikonalkua kaikille ja kiitos monista kommenteista. Ne rohkaisevat jatkamaan tällä tavoin kun osaan.

 

catariina