Kävin tänään Amandanäidin kanssa Joensuun Taikasormet messuilla. Tuntui ihan kummalliselta jonottaa sisälle, maksaa pääsylippu ja alkaa kaikessa rauhassa kierrellä. Toistakymmentä vuotta olen ollut   myyjänä, nyt olinkin ostajan paikalla, roolit vaihtuvat elämässä niin helposti.

Muutamia tuttuja myyjiä oli paikalla, jokunen sana tuli vaihdettua, kierreltiin, katseltiin, hypisteltiin. Eniten aikaa käytimme antiikkimessujen puolella, vaikka ei sieltä mitään ostettu. Ihmeteltiin vain. Osalla pöydistä  näytti olevan perinteistä kirppiskamaa, no kai se antiikkinakin menee.

Sitten Pirren kojulla  oli muitakin Joensuun käsityöterapeutteja, nauru ja juttu oli iloista. Ostin pari kiekkoa hahtuvaa, pitää aloitella vauvan villahousuja. Väri  jännä oranssi ja vihreä. Onhan noita hahtuvakiekkoja kotonakin, mutta ne eivät oikein inspiroineet.

Mitään aivan uutta innostavaa ideaa tai elämystä ei messuilla koettu. Materiaalin myyjiä oli lopulta aika vähän, eikä kenelläkään ollut mitään uuden uutta.

Kauhavan Kangasaitan  osastolta  ostin kauan miettimääni lenkkimohairia. Amandanäiti sanoi tarvitsevansa pipon. Pisteleeköhän se? onko kukaan neulonut siitä pipoa. Mukaan lähti  luonnonvalkoinen,  vanharoosa ja  tummasininen yhteensä 720 gr  lankaa.  Niin yhdestä pipostahan oli siis ajatukseni.


Oliko vika minun asenteessani vai miksikähän messut vaikuttivat aika latteilta, meillä oli kuitenkin kiva vapaapäivä ja kiire kotiin tuli kun  pulipäinen sissi ilmoitti odottavansa meitä aulassa. Siinä Se Seitsemäs Eero torkkui  valtion maastoasussa kasseineen, äidin ruokia kaivaten, joten  kotiin reippaasti.

catariina