Tänään purin viimeisiä muuttolaatikoita. Eihän siitä muutosta ole vasta kuin reilu vuosi. Kun tavarat ovat vuoden pois silmistä, niiden arvo muuttuu. Jotakin kippoa tai kirjaa katsoin kuin kaivattua ystävää tervehtien, iloiten jälleennäkemisestä. Mutta yhtä moni oli muuttunut tarpeettomaksi ja sellaiset siirsin kirpputorin puolelle.
Tuo kirppari piharakennuksessa on todella hauska vaihtoehto. Laitoin selvät hintalaput joka tavaraan ja Pikkumatami pyytää jokaisen gallerian puolella käyvän ihmisen myös kirpparille. Kukaan ei ole vielä kieltäytynyt. Tyttö höpöttää iloisesti koko ajan ja kauppaa syntyy. Toivon jokaiselle kävijälle jäävän iloisen mielen kun jatkavat matkaansa. Meillä saa elämyksen palasta arkea ihan kaupan päälle.
Minulla on ollut sukkaprojekti koko kevään ja kesän. Sellaista perussukkaa vanhoihin varsiin, nyt niitä lähti puolentoista kilon paketillinen kohti Pohjanmaata, maatilan saapassukiksi Vanhimman tyttären luo. Muutamat varret vielä on kassissa jäljellä, kai nekin joskus valmistuu, nettineuleena ja iltasatuneuleena sopivaa helppoa työtä.
Elokuu on täällä Uuden Valamon vierellä ulkolaisten turistien aikaa. Moni on pysähtynyt meilläkin kurkistamassa. Ellun enkelihuovutukset ovat lähteneet maailmalle. Laitan tähän vielä kuvan kahdesta, joita siis ei enää ole.
Odottelenkin Ellua innolla satamaan ja äidin luo lomailemaan...jos vaikka innostuisi huovuttamaan.
catariina
