Marjat ovat vieneet aikani. Lähellä asuva  87 vuotias naapurin mummo ei jaksanut   enää poimia  marjoja pensaistaan, joten hän tarjosi marjojaan minulle ja siinä onkin muutama tunti kulunut ihan huomaamatta kun niitä kerää ja säilöö. Mehua ei meillä ole koskaan liikaa.
Yksi valtion vaatteissa kulkeva "sissikin" on käynyt syömässä. Kun kysyin "siltä seitsemänneltä Eerolta" mitä ruokaa hän toivoo äidin kattilasta löytyvän, oli selkeä vastaus: "Ihan mitä vaan kunhan ei ole keittoa eikä pussimuusia."
Ompelutyöt työllistävät edelleen  ihan kivasti,  en todellakaan ole ehtinyt neuloa juuri  mitään. Puikoilla on harmaat sukat  ja punainen  huivi itselleni, molemmat blogivoitto langoista..hitaasti etenevät.

Tuntuu kummalliselta kun ei ole messuvalmisteluja. Toistakymmentä vuotta olin  liikkeellä joka syksy. Totta kai kaipaan messutunnelmaa, sitä vatsanpohjaa kutkuttavaa jännitystä, ystävien tapaamista, hiljaisia iltoja hotellissa. Nyt myös tiedän, että oikein tein kun  en ilmoittautunut yksillekään messuille. Paikkamaksut ovat nousseet vähitellen niin suuriksi, että  aina pitäisi olla jotakin uutta ja paljon, jotta  tulos olisi positiivinen.
Nyt vuoden tässä pientä myyntinäyttelyä pitäneenä tuntuu hyvältä.  Kyläläiset ja turistit sekä monet ystävät ovat  osanneet avata oven.
Monia uusia suunnitelmia pyörii mielessäni, se toteutuu mikä kypsyy.  Nyt seinät näyttävät tyhjiltä, uusi idea eräänlaisesta  käsityönäyttelystä alkaa hahmottua, siitä joskus toiste.

catariina