Lauantai oli taas sopiva päivä pihatouhuihin, haettiin kesäkukkien taimia ja lisää säkkimultaa. Perunat -kaikki 36 itänyttä punaista pientä pohjanmaalta saatua, ovat aloittamassa uutta elämää  mullan kosteassa pehmeydessä. Vähän myöhässä mutta ovat kuitenkin. Lapset eivät ole koskaan ennen istuttaneet perunaa.

Pikkumatami "löysi"  ihania kukkia puutarhalta,  pieni paperikassi täyttyi vauhdillla. Kaikista en edes nimeä tiedä.  Hänellä on omia pikku kukkapenkkejään ja ruukkuja  joka puolella pihaa.

Innostuin vielä iltapäivällä leikkaamaan nurmikon. Siinä  menikin muutama tunti. Vanha kone rutisee ja köhisee, mutta vetää ja kerää vielä uskollisesti. Peitän keräysjätteellä varaston takana olevia  sotkuja, joita entiset ovat tänne jättäneet.
- Lapset leikkivät uudessa koira-aitauksessa: poika oli koira, jota tyttö komensi koppiin. Debi tulee taas juhannuksen jälkeen tänne ja nyt on iso (lähes 50 neliötä) aitaus valmiina, sain ostaa sen koppeineen, pystytyksineen ystäväperheeltä. Kunnon parimetristä koira-aitaa, joka pitää kuulemma sudetkin pois.
Ja lapset  yhdessä paikassa monta tuntia...

Ystävä entiseltä kotikylältä yllätti  poikeamisellaan, toi kuulumisia, tuntui hyvältä tavata.  Pitkiä ystävyyssuhteita jäi taakse. Tärkeimmät kuitenkin säilyvät, aika näyttää mikä on kestävää.  Erakko sisäisesti olin sielläkin.

Lähes vuosi on kulunut täällä. Työtä on paljon, kolme lasta, mökki pihoineen ja käsityöt. Mutta työn määrä ei tunnu nyt samalta kuin ennen, jolloin tein  sitä kaikkea samaa, mutta aina väärässä järjestyksessä tai väärään aikaan. Henkinen rasitus nousee silloin fyysistä suuremmaksi.

Nyt on ilo oman työn tuloksista, oikea fyysinen väsymys illalla, vapaus suunnitella ja päättää. Impulsiivisuus innostua jostakin, jos menee pieleen, niin itsepä sanon itselleni. "No enkös minä sitä älynnyt noin ajatella"

 Varmuus sen huomaamisesta, että kaikki sujuu, järjestyy. Toki ristiriitoja ja vaikeuksia on, ongelmia tulee päivittäin. Usein saan apua ennenkuin ehdin kysyä, hiljaa kehittyy uusia ihmissuhteita, ystävyyttä, toveruutta, samoista asioista kiinnostuneita kulkijoita. Erakon muurini  murtuu pala palalta. Sen verran kerrallaan että ei satu.  

On uusien kukkien aika

catariina