Yritän kierrättää edes vähän. Eilen veimme lasten kanssa  koko talven kierrätykset keräyspisteeseen.
Monta laatikollista kissanruokapurkkeja, tomaattimurskapurkkeja ym metallia, jotka oli ensin huudottu,etiketti liotettu ja vielä olin  kierrättänyt ne tiskikoneen kautta, että ei jää hajuja varastoinnin ajaksi.
Samoin lasitavara, puhdasta, korkit irroitettu.
Paperinkeräykseen vain oikeat paperit ja kartonkiakin oli hiukan kartonki keräykseen.
Ylpeinä kiitutimme hienon saaliimme jatkojalostukseen. Maailma pelastuu.

"Hei onks tää metallikeräys" kurkkii poika säiliön laidalla, niin siinä kyljessä lukee, mutta  säiliössä näkyy paljon muutakin kuin metallia, ihan perusroskapusseja ja muovikanisteri.
Lasikeräyssäiliössä on myös muoviromua ja edelleen niitä kauppakassiroskapusseja.
Paperikeräyslaatikossa on metallinen  aurinkotuolin runko. Ei kai mahtunut metallilaatikkoon.

Miksi, miksi,  mitä siihen voi sanoa. Toivon lasten sisäistävän  kierrätyksen, roskista vastaamisen kotona ja maailmalla, ei heitetä roskaa maahan -systeemin.
Mutta  aikuiset ei osaa. Toimiiko tuo kierrätys missään pelkän ilmoituksen "Alueella kameravalvonta" perusteella?
Ajatellaanko kierrätyksessä, niinkuin monessa muussakin asiassa "Kyllä Joku Muu, hoitaa sen."
 
Siirrytään siis omassa kulutuksessa vähemmän jätettä tuottavaan elämäntapaan, se oppi alkaa jo kaupassa.

aurinkoista päivää kaikille

catariina