Kirpparilta löysin palasen kangasta. Muistan, että joskus olin ihaillut sitä kangaskaupassa, ei ollut silloin varaa ostaa. Nyt hintaa oli 2 euroa.
Vuodet kuluvat niin nopeasti tällä iällä, mietin näinkö kankaan kaupassa seitsemänkymmen- vai kahdeksankymmenluvulla.
Vanhin tytär oli pari päivää Ilonan ja Lilyn kanssa meillä. Hänkin muisti tuon kankaan. Päättelimme lasten vaatetuksesta, että kankaan täytyy olla aivan 80-luvun alusta, akryylineulepuseroiden ja liivihameiden/ essumekkojen ajalta. Myös lettinauhat olivat nauhoja eikä kuminauha pampuloita. Oliko se nimeltään Luokkakuva? Hyvin samanlaisia luokkakuvia/kerhokuvia on kahden vanhimman lapsuudesta.
Ja kuka sen on suunnitellut, hulpioreunassa ei ole mitään vihjettä. Tunteeko joku?
Vietimme erilaisen juhannusaaton Vanhimmantyttären kanssa. Vein oman porukkani lomalle ja meitä jäi vain kolme mummo, tytär ja tyttärentytär.
Vanhintytär on koko kesäkuun laittanut urakalla ruokaa nälkäisille rengeille 3 kpl , joten menimme Valamoon syömään, kiertelimme luostarin pihapiiriä, ilma oli ihana. Ilona katseli kuusikujan leikkivää oravanpoikaa ja vietimme juhannusaaton juuri niinkuin halusimme.
Hän toi autollaan kirpparitavaraa ja myöhään iltaan asti rakensimme kotikirppistä piharakennukseen.
Ihana oli touhuta yhdessä. Jutella työn lomassa, niin kuin meillä on aina ollut tapana.
Juhannuskokkoa emme kaivanneet, niitä rakennettiin aikoinaan isojakin omaan rantaan. Kipeitä muistoja niiistä juhannuksista jäi.
Lily-pentu on juuri niin ihana kuin lähes kolmikuinen koiranpentu voi olla. Se telmi innolla Vinski-isänsä kanssa pihalla ja oli hyvin loukkaantunut kun joutui välillä tarhaan.
Nyt minun mökkini on ihanan hiljainen. Huomiseen asti, jolloin lapset palaavat kotiin.
catariina
