Paluu arkeen kivan loman jälkeen on ollut vauhdikasta. Ruokatalouteen liittyi Ellun Debi, nuori rotikka-tyttö.
Pieni mökkini tuntuu olevan täynnä koiria ja kissoja. Kaikkien liikkuminen lisääntyi  varmaan sata prosenttia, kun kaikki kyttäävät toisiaan ja varsinkin Debiä.

Debi taas kyttää koko ajan saako joku muu ruokaa.

Yhtä aikaa  en voi kahta koiraa viedä lenkille.  Vinski on tottunut olevaan pihassa juoksulangassaan, torkkuen arvokkaasti siinä, kuitenkin kuullen kaiken mitä tapahtuu, vaikka vanha onkin. Nyt sekään ei halua olla ulkona yksin. No kyllä lenkkeily tekee minullekin hyvää. Debin voi onneksi päästää metsässä vapaaksi, joten  ei mun tarvi sentään juosta sen kanssa. Minähän olen tottunut rauhalliseen ulkoiluun  Vinskin haistelureissuilla.

Kissat,  kaikki kolme, ovat täydessä hyökkäysasemassa Debiä kohtaan, joka on tottunut vain ystävällisiin kissoihin. "Mikä ihme näitä vaivaa,kun minä vaan hiukan nuolaisisin..." Ja kun Debi peruuttaa kookkaan kehonsa keittiössä kissojen  hyökkäyksen alkaessa, niin tuolit kaatuu. Matot korjasin jo pois lattioilta, eivät pysyneet paikoillaan...

Ellu laivakokki soitti kun oli viettämässä vapaatuntejaan Patmoksen saaren aurinkoisella rannalla...voi miten iloitsen hänen puolestaan.

Puseroni hihassa on taas kuivunut kielenlipaisu, taitaa olla paras vaihtaa puseroa, jos vaikka joku asiakas sattuu poikkeamaan tähän  hullunmyllyyn..

catariina