Sängyssäni on kaksi lasta, kolme kissaa, lattialla kaksi koiraa, jotka suunnittelevat liittyvänsä sänkyyn päässeiden joukkoon. Ovat kyllä liian isoja salaiseen hiipimiseen, palautan kuonot maantasalle.Korvat alkavat roikkua ja silmissä molemmilla niin surkea ilme kuin koirilla vaan voi olla.
Ellun Debi rotikka on hyvin sopeutunut meille, liiankin hyvin. Vinskin kanssa nukkuvat vierekkäin ja kissatkin sietävät jo sitä. Pikkumies ottaa Debin terapiakoirakseen yöksi. Koira nukkuu vanhalla sohvalla pojan huoneessa ja poika yläsängyssään. Hän on aina halunnut nukkua yläsängyssä, joten saa pitää kerrosängyn huoneessaan, vaikka alasänky on tyhjänä. Ei pelota möröt kun koira on lähellä.
Räntästeella olisi ihana jäädä vuoteeseen lojumaan. Sunnuntaiaamu, eikä kiirettä. Tämä sänkyseura on kuitenkin senverran levotonta, että luovun lojumisen ajatuksesta, kiehautan pannukahvit. Koirat eivät halua ulos, kissat eivät tule lähellekään ulko-ovea kun kutsun.
Perjantaina Joenkaupungista löysin tunikan lisäksi kirpparilta muutakin vihreää.
Kauniin muotoinen teepannu, siitä tulee jotenkin mieleen lapsuukotini rottinkisankainen teekannupari, isompi ja pienempi kannu niitä oli.
No kansi tästä puuttuu, mutta muuten on täysin ehyt ja siisti. Sopisi vaikka lasten keräämille kesäkukille keittiön pöydälle, hintaa vain 50 senttiä. Samaa sävyä kuin keittiön verhoissa.
Jatkan kierrostani ja mitä löytyykään, kannun kansi, aivan oikean kokoinen ja nätti kuin mikä. 20 senttiä.
Haudutettua teetä, hyviä radio-ohjelmia, satakoon vaikka rakeita, mökki on lämmin, sunnuntain rauha.
Sitä kaikkea teillekin.
catariina
