sunnuntai, 27. huhtikuu 2008
Maailman merille
Laivakokkityttö lähti eilen lentäen Istanbuliin, työt odottavat laivalla. Onhan se hiukan erilaista kuin pieni lounasravintola itärannikon satamakaupungissa. Tai edelliset laivatyöt rahtilaivojen keittiössä.
Haikealta minusta tuntuu aina kun joku lapsista on merellä. Neljällä heistä on merenkulkualan koulutus.
Aloiteltiin pihan haravointia pikkuplänteistä, joista lumi on jo sulanut. Aktivoin kaksi innokasta haravan, lapion ja kottikärryjen kanssa hommiin. Tein itse ompelutyötä työhuoneessa ja kurkistelin välillä ikkunasta miten heillä sujuu, suuremmat äänet toki kantautui sisälle asti, siitähän tietää missä lapset ovat.
Upposin kiinnostavaan työhöni täysin, unohdin pihatyöläiset. Havahduin hiljaisuuteen haravointityömaalla.
Äkkiä ovelle ja yllätys yllätys työtä kyllä tehtiin oikein voimien takaa, mutta ei haravointia.
Keskellä nurmikkoa oli kuoppa. Mullat nurmikolla. Kuopan vierellä kaksi tulevaa onkijaa kaivavat matoja kesää varten valmiiksi. Keskellä nurmikkoa. Eihän sitä edes paljon ole, enkä minä kyllä mikään (pihankaan) siisteysneurootikko ole.
Olisivat silti kaivaneet talon toisella puolella, siinä missä koira on kaivanut jo hyvät alut valmiiksi, eikä tuolla tien vierellä, jota haluaisin pitää edes hiukan "edustuskunnossa".
Ehkä siihen kuoppaan voisi istuttaa kuusen, pikkutaimia on metsänreuna täynnä.
Siinä on sitten vaan se vaara, että kuusenistutus alkaa enemmänkin pikkuapureita viehättää.
catariina