En saanut kunnolla eilen illalla  vuodatusta toimimaan, joten arvonnan tulokset nyt vasta aamusella.
Ensin valtavasti kiitoksia onnitteluista ja mielenkiinnosta näitä jutteluitani kohtaan, tämä kirjoittelu  on minulle tärkeää, ihan itseni kannalta ja onhan mielenkiintoisempaa kirjoitella kun tietää,että joku mielellään lukee.

Aivan ihania  lintutarinoita olitte kirjoittaneet. Varmaan moni muukin jäi miettimään "kuka minä olen, mikä lintu"  vaikka ei sitä nyt  julkaissut.

 Eniten minua kosketti kaksi lintua, joille  lähetän palkinnon Lumikide kivalla aidolla  tarinallaan, sekä
 TuuliS   pohdinnallaan,  arpa osui seuraaville( sano joku numero 1-38 systeemillä) :

  hannis , helvihanna  ja Tiitsa

joten ottakaapa kaikki viisi yhteyttä blogin yläreunassa olevaan email osoitteeseeni, niin saan  kirjekuoret matkaan.

Eilen illalla jäin miettimään kulunutta viikonloppua. Meillä oli monia upeita  asioita, lauantaina käytiin Joensuussa, Pääsin Käsityöterapeuttien kokoontumiseenkin mukaan ja sitten käytiin pienen tärkeän ihmisen 13v.syntymäpäivillä.
Sunnuntaipäivä oli myös juhlaa,pieniä iloisia asioita , mutta meidän juhlaa.  Yritän pitää vapaapäivän töistä aina sunnuntaisin. Eli en tee niitä käsitöitä, jotka ovat myyntiin tai tilattuja. Tehdään lasten kanssa jotain heidän toivomaansa kivaa, no vihjeet siihen kyllä tulee minulta  ja nyt se oli  leipomista, pitsaa ja rahkapiirakkaa (kiitos vaan Vanhintytär pääsiäistuliaisrahkaa on vieläkin jäljellä)

 Käytiin Pikkumatamin kanssa kirkossakin  ja hän sai jutella monien ihmisten kanssa. Aivan upeasti  kylän mummot  ja luostarin munkit  ottavat  lapset huomioon.  Tytöllä on ihan "oma" munkkiystävä. Ja huomiohan, kaikkien mahdollisten ihmisten huomio ja hyväksyntä se on tärkeää itsekullekin. Saati lapselle, jonka sosiaaliset suhteet ovat  niin monesti jo muuttuneet.

Jotta elämän tasapaino säilyisi, ettei kivaa olisi liikaa,  niin sunnuntai-ilta sitten kaatui toiseen laitaan, tuli  asioita, jotka veivät yöunet. Pikkumatami jäi viereeni ja  nyyhki vielä  unissaan. Olen lukenut viime aikoina Torey Haydenin kirjoja  ja yhä enemmän taas vahvistuu  sydämeni ajatus siitä miten rakkaus  on tärkeää.  Mutta miten suojella  näitä minulle rakkaita, kun  olen vain sijaisäiti ja oikeuteni on rajattua. Jos ne jotka  säätävät lakeja ja säädöksiä  lastensuojelusta ja  lasten sijoituksista eläisivät sellaisen illan kuin me taas eilen niin ehkä joku yhteydenpitopykälä muuttuisi lasta suojelevaksi.

catariina