maanantai, 31. maaliskuu 2008
Ihania lintuja
En saanut kunnolla eilen illalla vuodatusta toimimaan, joten arvonnan tulokset nyt vasta aamusella.
Ensin valtavasti kiitoksia onnitteluista ja mielenkiinnosta näitä jutteluitani kohtaan, tämä kirjoittelu on minulle tärkeää, ihan itseni kannalta ja onhan mielenkiintoisempaa kirjoitella kun tietää,että joku mielellään lukee.
Aivan ihania lintutarinoita olitte kirjoittaneet. Varmaan moni muukin jäi miettimään "kuka minä olen, mikä lintu" vaikka ei sitä nyt julkaissut.
Eniten minua kosketti kaksi lintua, joille lähetän palkinnon Lumikide kivalla aidolla tarinallaan, sekä
TuuliS pohdinnallaan, arpa osui seuraaville( sano joku numero 1-38 systeemillä) :
hannis , helvihanna ja Tiitsa
joten ottakaapa kaikki viisi yhteyttä blogin yläreunassa olevaan email osoitteeseeni, niin saan kirjekuoret matkaan.
Eilen illalla jäin miettimään kulunutta viikonloppua. Meillä oli monia upeita asioita, lauantaina käytiin Joensuussa, Pääsin Käsityöterapeuttien kokoontumiseenkin mukaan ja sitten käytiin pienen tärkeän ihmisen 13v.syntymäpäivillä.
Sunnuntaipäivä oli myös juhlaa,pieniä iloisia asioita , mutta meidän juhlaa. Yritän pitää vapaapäivän töistä aina sunnuntaisin. Eli en tee niitä käsitöitä, jotka ovat myyntiin tai tilattuja. Tehdään lasten kanssa jotain heidän toivomaansa kivaa, no vihjeet siihen kyllä tulee minulta ja nyt se oli leipomista, pitsaa ja rahkapiirakkaa (kiitos vaan Vanhintytär pääsiäistuliaisrahkaa on vieläkin jäljellä)
Käytiin Pikkumatamin kanssa kirkossakin ja hän sai jutella monien ihmisten kanssa. Aivan upeasti kylän mummot ja luostarin munkit ottavat lapset huomioon. Tytöllä on ihan "oma" munkkiystävä. Ja huomiohan, kaikkien mahdollisten ihmisten huomio ja hyväksyntä se on tärkeää itsekullekin. Saati lapselle, jonka sosiaaliset suhteet ovat niin monesti jo muuttuneet.
Jotta elämän tasapaino säilyisi, ettei kivaa olisi liikaa, niin sunnuntai-ilta sitten kaatui toiseen laitaan, tuli asioita, jotka veivät yöunet. Pikkumatami jäi viereeni ja nyyhki vielä unissaan. Olen lukenut viime aikoina Torey Haydenin kirjoja ja yhä enemmän taas vahvistuu sydämeni ajatus siitä miten rakkaus on tärkeää. Mutta miten suojella näitä minulle rakkaita, kun olen vain sijaisäiti ja oikeuteni on rajattua. Jos ne jotka säätävät lakeja ja säädöksiä lastensuojelusta ja lasten sijoituksista eläisivät sellaisen illan kuin me taas eilen niin ehkä joku yhteydenpitopykälä muuttuisi lasta suojelevaksi.
catariina