Paniikki iskee kun yritän järjestellä myytäviä lankoja ja omaan käyttöön tarkoitettuja johonkin, missä ne ovat käsillä ja kuitenkin pois näkyvistä. Miten nuo myytävät langat ovatkaan ihan selvästi vähemmistöä.
En taida raaskia luopua langoista lankoina vaan ajattelen, että teen ja teen sitä ja tätä. Varsinkin tietenkin teen sitä ihanuutta mitä olen lankaa hankkiessani ajatellut.
Mutta koska -se on taas eri kysymys.
No yksi kerä lankaa on nyt vähemmän. Novitan syksyllä ostamani lanka, Karuselli, tekokuitulanka muuttui nopeasti päähineeksi. Aloitin n.60 silmukalla, sitten tavallista palmikkoa ja nurjia silmukoita välissä, lisäyksien myötä palmikkoitakin tuli lisää ja sitten taas kavennettiin tasaisesti. Ei se ole baskeri, ei se ole piukkapipo. Mikä lie päänpeite , mutta käy minulle, joka en pipoista tykkää. Oletan että se sopii myös Vanhimmalle Tyttärelle, ei kutita. Lähtee siis postin kyytiin, seuranaan vanhoihin varsiin tehdyt hätäapusukat vanhimmalle tyttärenpojalle.
Pikkumatami on rakentanut koko "talven" lumikasaan lumiluolaa, touhuten monta päivää, aina välillä suvikeli pienensi rakennusta, nyt se taas kasvoi hyvin, isoja palloja pyöritellen kasa vahvistui ja kohosi korkeammalle ja tyttö pääsi taas kaivamaan.
Sitten Vinski merkkasi lumiluolan ulkoseinän. Keltainen läiskä siihen tuli. Tyttö suuttui ja kaivoi puoli seinää pois ja aloitti taas kasaamaan lisää lunta, nyt kun sitä onneksi on.
Tuota olen halunnut lapsille opettaa. Että yritetään yhä uudelleen. Ei välitetä pienistä esteistä, tehdään kunnollista työtä, pois kaikki "koiranpissit". Pyritään tavoitteeseen, joka halutaan saavuttaa.
Nyt tuli sisään märkä mutta iloinen tyttö. Lauloi tullessaan. "Käännä nenä, käännä nenä näin, peikkotanssi tanssitaan nenä väärinpäin..."
siis ruokopilli soimaan
catariina
