Mukana matkassa oli Pikkumies, joka iloitsi vapaapäivästään,virallisten asioiden jälkeen käytiin ostamassa hänelle talvitamineita alennusmyynnistä.
Tässä kuitenkin osa tarpeellisesta tavarasta, joita löytyi. Se varsinainen pipolanka ei ole vielä kuvassa.
Siis tupsuntekovempele ja lankaruusukevempele. Eihän kukaan huomaa uusia kolmosen 2½ m.pitkiä Addeja...voi kun olis ollut paksumpiakin noin pitkinä. Mutta noille on yksi ajatus, joka ei todellakaan ole pitsiliinanväkerrys.
Tuo tupsuvempele tulee toimimaan Pikkumiehen henkisenä tukena. Miehethän tekee koneella kaiken. -Tuossa syksyllä nimittäin tein lasten kanssa tupsuja ihan sillä ikiaikaisella pahvikiekkosysteemillä. Pikkumatamin tupsut onnistuivat ja tyttö innostui niitä väkertämään, mutta Pikkumieheltä meni homma pieleen ja tupsuntekele lensi kaaressa kauniisti.Toista ei sisu antanut periksi yrittää. Mutta nyt kun hän näki Koneen, jolla voi tehdä tupsuja niin Jees! No taka-ajatuksena minulla on ne muutamat ylimääräiset vanhat lankaraukat, joista ei kukaan ole tehnyt mitään, ah miten ihanalta näyttäisi tupsumaailma ihan missä tahansa huoneessa. Kissatkin varmaan tykkäisi. Tupsuja maassa ja puussa ja yksitellen ja rivissä roikkuen. Katsotaan..Mutta minä en niitä tee. Tervetuloa tupsuja tekemään...Kone on hankittu.
No pitihän sitten mun hankkia tuo lankakukkavempelekin. Vielä puuttuu se haarukkapitsihaarukka, jonka yhtäaikaa lankakukkavempeleeni kanssa toimitin kirpparille muutama vuosi ennen nettimaailmaa. Kuuskymmelukulaisia taisivat olla molemmat.
Joululiinakin on vielä keittiön pöydällä,olkoon niin kauan kunnes on likainen, mitäs sitä turhaa työtä tekemään ja puhdasta liinaa pesemään.
catariina
