Postilaatikossa oli mainoslehtinen, sellainen ihan tavallisen näköinen värikuvallinen aanelonen.

Luin etusivua, jossa kerrottiin, että vain nyt yhden päivän ajan on mahdollisuus ostaa pohjanmaalaisia huonekaluja meidän paikkakunnalta. Rekkakastillinen niitä on tulossa. Ihan aitoa suomalaista.

Ja kuvat oli  kauniita. Käänsin paperin ja toisella puolella komeili suurin kirjaimin : "Laatua elämään tarjoushinnalla."

Taas pysähdyin miettimään.
Mitä on elämänlaatu. Mitä se on yleisessä ajattelussa, mitä minun elämässäni. Voiko elämää sanoa laadukkaaksi, jos  ihmiselle annetaan sairautta, köyhyyttä, vaikeuksia.

Sen tiedän, että tarjoushinnalla sitä en saa,  mitä siis on elämän laatu.

Onko se sitä, että  kaikki on hyvin. Eikö usein silloinkin  ihminen ole tyytymätön, pitäisi saada sitä ja tätä ja ehtiä tuota ja  vaikka mitä.
Onko subjektiivinen tyytyväisyys elämänlaadun mittari.

Joskus käytin sanontaa :"Elämä on mahdollisuuksien taitamista." Mutta, jos ei ole voimavaroja mihinkään.
Isojen kysymysten äärellä tässä ollaan.

Minulle elämänlaatu on jotakin käsinkoskettamatonta, se on jotakin joka on minussa itsessäni. Se on löydettävissä  kaiken tämän kaupallisuuden ja kuluttamisen onnea tuovan harhan takaa. Sillä ei ole arvoa, joka olisi mitattavissa. Sitä ei voi toinen ihminenkään antaa, vaikka olisi kuinka läheinen ja rakas. 

Elämänlaatu on se hyvä tunne omassa sisimmässä, että minä olen minä ja saan elää juuri tällaisena niin monessa epäonnistuneena,  luottaen ja uskoen siihen, että  jokaisella päivällä on paikkansa ja tarkoituksensa. Että elämässä on muutakin kuin kulutus, että elämäntarkoituksen etsiminen on elämän mittainen tie. Elämänlaadussa ei ole vastauksia, ei selkeitä ohjeita, ei valmista tietä.

Elämänlaatu on minulle ihmisyyden löytämistä itsessäni ja  Jumalan  kunnioitusta lähimmäisissäni. Anteeksipyytämisen ja rakastamisen vaikeutta.

Elämänlaatu on ehkä yksinkertaisesti vain sitä, että hyväksytään se elämä itsellemme, mikä me on saatu.
Kukaan muu ei voi tehdä siitä meille  laadukasta elämää.

Sitten on niitä päiviä ja öitä, jolloin nuo kaikki hienot ja hurskaatkin ajatukset häviävät, jolloin kipu sisimmässä on voimakkaampi kuin ylevät mietteet. Jolloin on tyhjä ja rikki.
Ei elämänlaatu voi olla pelkkää iloista ja positiiivista  suhtautumista.

Mielelläni lukisin kommentteja, mikä on elämänlaadussa oleellisinta. Mitä te muut olette ajatelleet.

catariina