Joululoma  Kolilla loppui. Pojat sai lasketella neljä päivää ja se ilmeisesti riitti,  yksi kipeä ranne oli tämän vuoden saldo.
Kotimatka oli mieleenpainuva. Meitä tuli kolme autoa peräkkäin loskassa, minun kyydissä se hoidettavin porukka: Yksi isotyttö ja kolme lasta, kaksi kissaa ja yksi koira. Muistoihin matka jäi siksi kun Amanda alkumatkasta  huusi YÄK  ja  haistettiinhan me kaikki Se. Eikä haju tullutkaan ulkoa..vaan jostain auton uumenista.
Ei, ei se moottorista tullut, sikalan hajua muistuttava löyhkä, joten en pitänyt sitä vaarallisena, kunnes joku kiljui, että kissankakka on housuissa.. Kissat eivät meillä yleensä matkustele lomamatkoille, mutta Pikkumatami ei voinut erota  Lumi-kisustaan, joten kaksi kissaa pääsi mukaan. Ja Vanha Rouva Burmalainen oli syönyt kai kinkun ja laatikoiden jämiä ja jemmannut tuotoksiaan kotimatkalle asti.Onneksi se on kovamahainen...haju oli  pelottavaa. Kun vielä  muistin, että takana on vaatteet  kaikkien muiden tavaroiden päällä irtonaisena, mun paras takkikin...en uskaltanut pysähtyä, en halunnut nähdä mikä sikala takana on..kuramaha kissa  lasketteluvaatteeiden päällä..
Koirakin tuhisi surkeana. Sen hajuaisti varmaan kävi pyörryttäviä kierroksia.
No onneksi vain pari papanaa löytyi.

Joulu ison porukan kanssa on erilainen. Kaikkiaan meitä oli 18, mutta ei toki ihan yhtäaikaa. Syömistä, hälinää, lasten riemua ja nahinaa. Oma hetki, hyvin pieni sellainen, kun aaamulla kaikki nukkuivat. En tiedä osaanko muunlaista joulua ajatellakaan, joskus nuorempana olin niin väsynyt joulun touhuihin, että odotin sen jo loppuvan. Kaipasin hiljaisuutta, joulunrauhaa. Nyt en ajattele omana joulunani muuta kuin  antaa toisille se mitä he odottavat.

Katselen miten nuoret kokoontuvat pyödän ympärille pelaamaan lautapelejä, miten he kinastelevat samoin kuin lapsina, miten peli on hauskaa, miten joku ottaa nokkiinsa, miten  se kaikki on sitä mitä on odotettu. Tuttua vanhaa,  Meidän joulua.

Yksi paha moka minulle sattui. Unohdin Raamatun kotiin. Mutta tänä tekniikan aikana löytyi jouluevankeliumi sähköisestikin ja saimme sen lukea ääneen niinkuin meillä on aina ollut tapana.

Nyt saunotaan kotona, vaihdetaan vaatteet ja loma jatkuu. Pari lasta lähtee sukulaisiinsa, nuoret omiin asuntoihinsa, minä vien Pikkumatamin ja Amandan Pohjanmaalle Vanhimmantyttären hoiviin ja lomailen vielä loppiaiseen asti.

catariina