lauantai, 3. marraskuu 2007
vastauksia kommentteihin ym.
Siis se koirankarva lanka oli lankakuvassa kolmas vasemmalta.
Toivon,että Angorina Silkiä riittää Tampereen jälkeen vielä kaksille Helsingin messuille, mutta koska en ole ihan varma, niin voitais tehdä niin, että laitan sivuun hänelle ken haluaa alustavasti varata Helsingin messuille (joko Elmaan tai Wanhaan Satamaan). Nimellä siis tiskin alle varmuuden vuoksi. Emaililla varaamaan, lunastaminen ei kuitenkaan ole pakollista :-)
Uusi kehruu Angorina Silkistä on alkuvuodesta, mutta siinä ei ole enää suomalaista angoraa, jos en onnistu sitä saamaan jostakin.
Tässä kuvia siitä lehdestä jota jo Novitaltakin kyselin. Novitan julkaisu se on. Muutama kuvasivu on tallella, ohjeita ei.
Hankin tämän lehden kesällä 1970. Tarkoitus oli tehdä joku vaate elokuussa syntyvälle lapselle, jonka kummiksi minut oli pyydetty.
Olin sinä kesänä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kesätöissä Reposaaressa, seurakuntien leirikeskuksessa, jossa oli leirejä laidasta laitaa eri ryhmille omansa: sokeille, kuuroille, äideille, vanhuksille, sotainvaliideille, siviili-invaliideille ymym.. Me nuoret leiriohjaajat asuimme pienessä mökissä kallioisella merenrannalla. Työpäivät venyivät myöhään iltaan, vauvan neuletta tein ennenkuin yö pimeni, sähköähän ei ollut. Ne valoisat kesäyöt, jatkuva meren kohina, aaltojen loiske kallioihin, se ukkosmyrsky, jota pelkäsimme.
Tuota lehteä lainasi myös opiskeluaikana vauvaa odottanut kurssikaveri, siitä tein omille lapsille ensimmäiset vaatteet. Ei siihen aikaan neuleohjeita ollut niinkuin nyt. Jossain vaiheessa se hajosi ja osat hävisivät.
70- luvun alussa elettiin Marimekon raitapaitojen aikaa, minulla oli mm. tuollainen vihreävalkoraitainen.. Ja tämä oli hyvä potkuhousumalli.
Tässä kuvassa on vauvan alusvaatteita ja tossuja. Silloin kukaan ei vielä tiennyt mikä on body. Mutta tuo keltainen kyllä näyttää bodylta, ei myöskään puhuttu kestovaipoista, vastahan kertakäyttö Leninat muoviliinoineen olivat helpottaneet äitien työn. Mutta villahousujen ohjeita tässäkin on.
Niin, että tällainen aarre on hukassa.
Eiliseen kaappikuvaan sen verran lisää, että olipa kiva kuulla, että kaapissa on ollut punaiset vetimet. Ihmettelin nimittäin puna-oranssiaväriä, jota oli vain vetimissä vihreän maalin päällä.
Laitan sitten kuvaa kaapista Rositoineen kun se on ylennetty eteisen nurkasta kunniapaikalle.
catariina