Eilinen päivä hurahti kahden yhtäaikaisen/lomittaisen työn touhussa. Ei -en istunut ja neulonut kuunnellen Cd-kirjoja, enkä myöskään pessyt pyykkiä ja siivonnut.
Värjäilin lankoja ja puhdistin hirveitä maalikerroksia kaapista, jonka kaivoin esille purkamalla talon eteisestä vaatenaulakon pois.
Minun lapsuuteni keittiökaappi oli löytynyt ja se pääsee kunnostettuna keittiön seinälle.
Maalikerroksia oli alkuperäisen vanhan vihreän jälkeen kolme. Kaikkein kauhein oli poistaa se kirkaskeltainen, epäilin sitä miranoliksi, jota olikin vedetty kunnon kerros. Päällimmäinen valkoinen oli ehkä myös muovimaalia. Kerros kerrokselta ne lopulta lähtivät. Maalaus oli tehty niin vahvasti ja huonosti, että oli pakko käyttää maalinpoistoaineita, lastaa ja puukkoa. Hiominen hiekkapaperilla on vielä edessä..
Tuo vaaleampi vihreä ( ei ole oikea tässä kuvassa) on se väri, jota sitten lähden yksi laatikko kädessä maalikaupasta hakemaan.
Lapsuuteni kodin astiakaappi oli juuri sen värinen.
Tähän kaappiin päsevät sitten äidin perintö Arabiat: Rosita kahvikalusto.
Joskus minua kiusaa kun en tavoita juuri sitä sävyä tai väriä, joka päässäni pyörii, muistan jonkun enkä osaa sitä tehdä lankoihin. Maalit ovat siinä suhteessa hiukan helpompia.
Olen edelleen etsimässä sitä maailman ihaninta lankaa ja mallia vauvanvaatteeseen. Messuilla pyörittelin pitkään eri värikarttoja ei vaan väri välähtänyt.
Ehkä päädyn värjäämään itse jonkun konepestävän villalangan. Kai se mallikin pitää muistoista kaivaa kun ei Novitaltakaan saanut vanhoja malleja :-(( vaikka tiesin missä lehdessä se oli.
Edit: Novitan julkaisema Baby neuleita 1970
Syksyn harmaus sävyttää nyt maiseman, metsäkin on erivärinen, odottaa valkeutta.
catariina
