Olipa ihana  herätä  ja nähdä pimeästä ikkunasta maassa jotain vaaleaa. Aamu  kirkastui hiljalleen  lapsia  puurottaessa, oli pakko sytyttää kynttilä ensilumen kunniaksi ja kas kummaa, aamuruokailu sujuikin todella hienosti. Ilmassa oli juhlan tuntua: Lunta maassa.
Pimeys muuttui loistavaksi sinisyydeksi, katselin ikkunasta miten lumipalloja syntyi pysäkillä, miten pikkumies harjasi kaupan rappuset bussia odotellessaan.

Eilisellä ostoslistalla oli  jääkiekkomaila ja tennispallo. Katselin urheilukaupan mailojen hintoja, jotka varmaan on edullisia tavalliselle jäällä pelaavalle. Mutta meillä todennäköinen pelikenttä on tuo tasainen pihanurmi, johon ei ehkä tarvita useamman kympin mailaa. Kirpparilta sitten sain kolme mailaa, erkkaria ja tennarin 14 eurolla yhteensä. Yhden mailan merkkikin oli "Jees!"  kuului murkun suusta.
Toivottavasti lapset nurmikolla lätkiessään samalla  saavat sammaleen häviämään...

 Joen Langassa olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta kerrankin onnistuin ostamaan vain ne langat, jota olin hakenut.(Ehkä syynä oli Pirtin Kehräämön 7 kg säkki, joka odotti matkahuollossa)  Juuri oikea sävy ruskeaa ja luonnonvalkoista  konepestävää merinovillaa Baby Ull. Ajattelin  valita käytännöllisen langan ja väritoive oli miniältä. Hän on sitä ikäluokkaa, jolloin  vauvat  puettiin ruskeaan ja kyllä tuo näyttää nyt kauniilta, suklaanruskealta.
Nyt pitää piirtää kaavat jostain neulelehden mallista ja neuloa haalarin mallia  sitten oman muistikuvan perusteella kaavojen avulla oikean kokoiseksi.

Kävin myös työnohjauksessa, se on aivan upea asia, auttaa näkemään asioita arjessa realistisesti, avaa omia ahdistuksia. Kun  vapautuu turhasta pohtimisesta, huomaa miten paljon vaikeiden ajatusten pyörittely sitoo. Miten vain tyhjä tila voi alkaa täyttyä uudella elämää eteenpäin vievällä voimalla.
Olen  nyt muutaman kuukauden tehnyt pesääni, jossa ajattelin nukkua kuin karhu koko talven  omassa turvassani, erakkona, parannelen kipujani. Peläten, että pesästä kurkistaminen taas tuottaa  kipua.
Vähitellen tuntuu nyt turvalliselta avata ikkunaa  maailmaan, ottaa yhteyttä ystäviin. Ehkä paniikkitunteet  joskus palaavat, toivon silloin, että niille ei enää ole tilaa jäädä, vaan uusi elämä on täyttänyt kaiken.

Iloa päivään jokaiselle

catariina