Oli tosi rankka keli ajaa  viime yönä Helsingistä kotiin. Mukaan oli päässyt myös Amanda, joka  on taas mummin ilona seuraaviin Helsingin messuihin asti. Käytiin alkumatkalla syömässä ja tankkasin heidät niin täyteen, että takapenkin porukka nukahti jo ennen klo 21, joten   ihan hyvät yöunet saivat.  Minä pysyin purkkipatteri voimalla hereillä. Kauheinta oli kun ohituskaistalla menijä   roiski kaiken sohjon tuulilasiin, näkyvyys hävisi totaalisesti. Loppumatkalla oli sitten liikenne jo hiljentynyt,  lumisessa maisemassa ei näkynyt valaistuja pihojakaan, yksi supi yritti livahtaa tielle mutta palasi onneksi takaisin, en olisi uskaltanut  siinä kelissä jarrutella.
Nuo Elma-Metsä-Kädentaitomessut oli aika rankat, valtavasti ihmisiä, huono ilmanvaihto ja pitkät matkat vessaan ja syömään.
Pikkumies ja Pikkumatami olivat yhden päivän mukana ja Messukeskus  olikin valtava elämys mökin lapsille. Eniten heitä kiinnostivat ilmaiset messulahjukset, joita on nyt pari paperikassillista tutkittavana: heijastimia, satukirjat, kyniä, lehtiöitä, tulitikkuja!! mainoksia, käyntikortteja, ym aarteita. Pikkumatammi viihtyi eläinosastolla ja Pikkumies Metsämessuilla, kun siellä oli joku simulaattori, jota sai "ajaa".
Kyllä kännykkä on mahtava lapsenvahti tuollaisessa paikassa kun lapset seikkailevat yksin.

Nyt taas Reino on kuumana, yritän saada muutaman vyyhdin huivilankoja värjättyä, kaksisäikeistä kampalankaa..Angorilla Silk on loppu.

Kotimiehinä olivat juuri uuden ajokortin saanut Se Seitsemäs ja  Punatukkainen tyttö, oli kiva tulla kotiin kun  paikat oli kunnossa, pyykitkin pesty ja murkulla oli ollut seuraa.

Oli kiva tavata taas monta  tuttua täältä blogimaailmasta, kiitos  kaikille, jotka pöytäni takana kävivitte ja erikoislämmin ajatus tällä kertaa  Punaisentalon Iralle...meitäpä yhdistää suurperheellisyys, oli ihana tavata.

valoisia talvipäiviä kaikille      

catariina