Oli tosi rankka keli ajaa viime yönä Helsingistä kotiin. Mukaan oli päässyt myös Amanda, joka on taas mummin ilona seuraaviin Helsingin messuihin asti. Käytiin alkumatkalla syömässä ja tankkasin heidät niin täyteen, että takapenkin porukka nukahti jo ennen klo 21, joten ihan hyvät yöunet saivat. Minä pysyin purkkipatteri voimalla hereillä. Kauheinta oli kun ohituskaistalla menijä roiski kaiken sohjon tuulilasiin, näkyvyys hävisi totaalisesti. Loppumatkalla oli sitten liikenne jo hiljentynyt, lumisessa maisemassa ei näkynyt valaistuja pihojakaan, yksi supi yritti livahtaa tielle mutta palasi onneksi takaisin, en olisi uskaltanut siinä kelissä jarrutella.
Nuo Elma-Metsä-Kädentaitomessut oli aika rankat, valtavasti ihmisiä, huono ilmanvaihto ja pitkät matkat vessaan ja syömään.
Pikkumies ja Pikkumatami olivat yhden päivän mukana ja Messukeskus olikin valtava elämys mökin lapsille. Eniten heitä kiinnostivat ilmaiset messulahjukset, joita on nyt pari paperikassillista tutkittavana: heijastimia, satukirjat, kyniä, lehtiöitä, tulitikkuja!! mainoksia, käyntikortteja, ym aarteita. Pikkumatammi viihtyi eläinosastolla ja Pikkumies Metsämessuilla, kun siellä oli joku simulaattori, jota sai "ajaa".
Kyllä kännykkä on mahtava lapsenvahti tuollaisessa paikassa kun lapset seikkailevat yksin.
Nyt taas Reino on kuumana, yritän saada muutaman vyyhdin huivilankoja värjättyä, kaksisäikeistä kampalankaa..Angorilla Silk on loppu.
Oli kiva tavata taas monta tuttua täältä blogimaailmasta, kiitos kaikille, jotka pöytäni takana kävivitte ja erikoislämmin ajatus tällä kertaa Punaisentalon Iralle...meitäpä yhdistää suurperheellisyys, oli ihana tavata.
valoisia talvipäiviä kaikille
catariina