Lapset keräsivät messuilta mainosheijastimia, eniten näyttää olevan EU tähdin varustettuja. Pikkumatami paljasti, että hän oli sanonut: "Äiti tarvii niitä johonkin jännään juttuun..." Ja täti oli antanut kaksi kourallista.

Muistin erän jännän leikin, jota järjestettiin aikoinaan partiossa tai seurakunnan leireillä.  Teimme metsän reunaan tontin ympäri oman salaisen polun. Puissa roikkuu nyt lähes 50 heijastinta, -on siinä maantiellä kulkeville ihmettelemistä kun  auton valot osuvat välkkyään metsäpolkuumme. Taskulamput kädessä lapset ovat yhä uudelleen kiertäneet  tutussa, mutta niin jännittävässä kuusikossa.

Yksi lapsi pelkää pimeää ja tällä leikillä opitaan, että metsä on samanlainen valossa ja pimeässä, kesällä ja talvella,  taskulamppu näyttää aina seuraavan heijastimen, askel kerrallaan on valaistu, koko metsää ei tarvitse nähdä. Eikä pelätä.
1094543.jpg

Sinullekin lukijani valoa askel kerrallaan

catariina