Voisitkos sie tehä miulle pipon, sanoi  14v  torstai-iltana. Sellasen joka on kirkkaansininen ja vitivalkoinen ja karvainen ja raitoja sellasia 4 senttisiä.
Ihanaa, noin helppo juttu. Mallikin toivojalla valmiina. Ei kun kaivamaan viime talvinen Sen seitsemännen pipo esille, punavalkoinen ja karvainen... tällainenko --no joo 
Siis silmukkamäärä oli  helppo laskea, nelosen pieni pyöröpuikko rakastaa tehdä rippipipoja  jätkille.

Mutta minulla ei ole sinistä lankaa. On tummansinistä ja vaaleansinistä ja vihreänsinistä ja harmaansinistä ja sinipunaista ja pätkävärjättyjä sinisiä. Mutta ei  kirkkaansinistä.
Perjantai-illan kauppareissulla ainoa kirkkaansininen oli  siis seiskaveikkaa  ja se ei ole sellaista pörröisen karvaista mitä 14v. toivoi. Mutta ostettiin.

Palasin uudelleen kylmiön uumeniin. Siis kun asun vanhaa kauppaa niin mulla on kylmiö,  jossa lihakoukut kertoo tarinaa roikkuvista possunpuolikkaista silloin joskus.. Nyt kylmiö on lankavarasto, tosi hyvä  sellainen,  ilman jäähdytystäkin  se on kylmä ja kuiva - ei viihdy ötökät.
Löytyy sentään yksi kirkkaan sininen Onlinen  ohut pörrölanka, vähän samaa kuin Novitan tango, se vanhempi, pehmeä. Siis yhdistän 7 veikkaa ja pörröä, saan siis kirkkaansinistä ja toisena vitivalkoista  7 veikkaa  (Sitä olen joskus ostanut värjäystä varten)   sekä vitivalkoista  tangoa ja joku ohut  konelanka vielä lisäksi, jotta tulee samanpaksuisia raitoja.
Pipo valmistuu sunnuntaina.

Soitan "äidin sunnuntaisoittokierroksen"  eli  mulla on ne euron sunnuntait vanhana  asiakkaana vielä jäljellä ja käytössä.

Se Seitsemäs sanoo: voisitkos tehdä mulle pipon, muuten samanlainen kuin se viime vuotinen punavalkoinen mutta mustavalkoinen.

Ja taas vajoan kylmiöön... Mulla ei ole mustaa lankaa.

catariina