Ovet ovat aina olleet minulle merkittäviä, näen ovet elämän matkalla hyvin kuvainnollisina. Nuoruudessani en käynyt teatterissa enkä elokuvissa. Yksi elokuva oli kuitenkin "luvallinen" --Sound of Music. Samaistuin silloin 19 vuotiaana vahvasti nuoreen Mariaan, joka lähti luostarista eväänään nunnan ohje :"Jos Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan." Se lause on ollut yhtenä elämäni johtoajatuksena. Omista luostareistani olen monesti jo lähtenyt, kunnes on löytynyt taas joku uusi samanlainen turvapaikka. Vähitellen alan uskoa, että sisimmässäni on lopulta se ikkuna, joka aukeaa.
Maalla asuessamme ovet olivat aina auki, eikä ovikelloa tarvittu. Nyt olen opetellut sulkemaan kodin ulko-ovea, koska asumme tien varrella. Yhden kerran on ovikello soinut tämän kolmen kuukauden aikana. Yrittelijäs kirjakauppias tarjosi Heinävesikirjaa, johon tulisi taloni ja perheeni. Enhän minä sellaiselle mitään arvoa anna. Muukalainen olen aina, uusien ovien avaaja, juuret ympäri Suomea.
- Hankin kaksi eriäänistä ovikelloakin. Toinen kotioveen pihan puolelle ja toisen kiinnitän tänään tienpuoleiseen oveen merkiksi, että tämä ovi aukeaa jos ollaan kotona.
Avaan siis sinisen oven, laitan räsymaton lattialle ja kulkijat, maailman tuhansien ovien avaajat ovat yhden erilaisen oven kynnyksellä.
Mikä sitten on sinisen oven takana? Ei se ole kauppa, koska ei ole säännöllisiä aukioloaikoja, ei se ole näyttely, koska uniikkituotteiden lisänä on paljon pienenä sarjana tehtyä. Miksi sitä sanoisin, olisiko se sinisen oven avaus askel talomme sydämeen, olohuoneeseen, osaan elämäämme.
Väliseinäksi työhuoneeseen päin laitoin messusermin, joka olikin jo valmiiksi verhoiltu huiveilla. Kangaspuut ovat pystyssä, ensi viikolla sitten loimet paikoilleen.
Sinisen talon ovi on auki silloin kun olemme kotona. Kannattaa varmistaa emaililla, että ollaan paikalla, kun matkasi tuo tännepäin.
Viralliset avajaiset ovat myöhemmin.
catariina
