Palaan vielä viimeisen kerran noihin Joensuun Taikasormet messuihin. Pikkamatami kävi siellä ostamassa Pusuja.. vai mikäs niiden nimi nykyisin onkaan. Siis ne  neekerinsuukoiksi alkujaan kutsutut  suklaapäällysteiset herkut.
Palasin mansikkapusulla herkutellessani kauas kuusikymmenluvulle. Aikaan, jolloin Porin Tyttölyseon vieressä oli kioski, jossa myytiin noita ihania neekerinsuukkoja. Mansikan, mokan, kahvin, vaniljan voi mitä kaikkia makuja niitä olikaan .. Harvoin oli pienellä oppikoululaisella omaa rahaa siihen aikaan, mutta aina jokus sain ostaa tuon suussa sulavan herkun. Miten  minusta silloin tuntuikin, että uusia makuja tuli myyntiin ennenkuin olin ehtinyt edes kaikkia edellisiä maistaa ja  miten oli upeaa kun joku antoi nuolaista omasta pusustaan  ja sai maistaa sellaista jota vielä ollut voinut ostaa.
Kouluruokailu oli maksullista, kerran viikossa piti ostaa pieni muovikortin kokoinen pahvikortti, joka kädessä sitten koulun yli 900 tyttöä seisoivat ruokajonossa eri aikoihin porrastetuilla ruokatunneilla ja keittiön tädit  reijityssakset kädessään tarkistivat, että kukaan ei vaan livahtanut ruokailuun ilman kortin reijitystä. Sen makkarasopan hajun muistan vieläkin.

No joskus pienen tytön kiusaus oli liian suuri, ei tullutkaan ostettua korttia ihan joka päivälle ja  silloin saattoi ostaa sen pusun, makkarakeiton vaihtoehtona...

Messuilla Pikkumatami sitten askarteli langanpätkästä ja  pusujen kuorista helmet. Ehkäpä tässä onkin syy ostaa aina pusuja messuilla.
1025851.jpg

catariina