Taas kerran sain pakata rinkkani, laittaa vaelluskengät jalkaan ja lähteä erämaahan. Itäisimpään Suomeen, jossa  vain harva  kulkija liikkuu, vaikka siellä kaikki on niin hyvin järjestetty.
Ei ole pelkoa eksyä poluilta
991954.jpg
Puita löytyy nuotioon
991956.jpg

Pitkospuut vievät kauas suolle. Tässä Koivusuon luonnonsuojelualuetta.
991966.jpg

Jossain erämaassa on vanha metsänvartijan tupa, riihi on auki vaeltajalle

991960.jpg

Kauan sitten metsävartija  teki työtään  ja viljeli pieniä kuokalla  tehtyjä suopeltojaan, halla vei monesti sadon ja tarinan mukaan karhu söi ainoan lehmän. Pellot on nyt viisikymmenvuotiasta koivua täynnä, lato on  lahonnut, vain   kyläsepän tekemä rautainen niittokone  on puoliksi suohon vajonneena jäljellä.
991961.jpg
Neljä päivää erämaassa, ilman uutisia maailmasta, mukana kaikki tarpellinen. Aikaa kohdata se mitä arjessa ei aina huomaa.
991963.jpg

Koitajoki virtaa hiljaa, luonto oli pysähtynyt odottamaan talvea.

catariina