Meillä on edelleen leikitty lankaonnetar leikkiä. Pikkumatami järjestää jos jonkinmoisia arpajaisia.
Minä hävisin arpajaisissa tänä aamuna ja sain tällaisen runon, jonka hän oli sanellut ja veli oli sihteerinä:

  "Voi, voi häviäjälle. Aurinko paistaa aamulla jälleen"

Aina on elämässä yritettävä astua askel eteenpäin. On nostettava arpalippu, on avattava ovi, on toivottava, uskottava.  On vaan luotettava, että aamulla paistaa aurinko.

Tämän blogini yksi johtoajatus on ollut positiivisuus. Olen tarkoituksella välttänyt vaikeista ja ikävistä asioista puhumista. Huomaan, että tämä yli vuoden kestänyt pohdiskelu positiivisesti  on muuttanut omaakin ajattelua. Sitä istuu koneelle, tuntuu, että vaikeudet ja ongelmat  kaatuvat päälle. Melkein  aina löytyy se positiivinen iloinen asia, jonka haluaa  osittain päiväkirjanomaisesti kirjoittaa ja samalla ne vaikeudet alkavatkin pysyä pystyssä.

Eräässä blogissa pohdittiin unlmien täyttymistä, haaveiden toteutumista. Minulla on kauan ollut haave omasta työtilasta ja myymälä/näyttelytilasta kodin yhteydessä. Askel kerrallaan se on toteutumassa. Siksi asun nyt täällä Heinävedellä vanhassa kyläkaupassa, Uuden Valamon luostarin tien varrella. Rakennan hitaasti unelmaani. Näyteikkuna kertoo ohikulkijoille, että jotakin on tulossa. Se pysähdyttää. Eilen jopa paikallislehden päätoimittajankin, joka pyysi juttua.

Ihmettelen hiljaa kiitollisena, miten tässä näin on käynyt. Unelma toteuttaa itse itsensä, minä vain ihmettelen ja elän.

catariina