Pirkko Pölynimuri, Onni Auto, Reino Puuhella.
Arjen satusanoja omasta ja tuttujen perheistä. Perheiden omia sisäpiirijuttuja leikin varjolla.
Lasten hauskat sanat jäävät elämään. Meillä kirjoitusvirhe on aina "kumitäi" ja oranssi väri on oraranssi. Sukille etsitään pareja parittelemalla. Ja paljon muuta.

Satu meillä kertoo järvimöröstä ja kaivonäkistä, noitametsä on se jonne ei saa yksin lähteä. Saunatonttu haluaa, että saunassa istutaan hiljaa ja Joulutonttu kurkkii ikkunan takana onko lapset kilttejä.
Pikkumatamille on hyvin tärkeää, että me uskotaan joulupukkiin.

"Mistä sanat tulevat, kuka keksi ne, miksi puolukka on puolukka", pohti Pikkumatami eilen  puolukkametsässä. Lapset leikkivät "peikkometsää" ja minä nautin puolukoiden hyppelystä ämpäriin.
Satuun kuuluu katsella peikonparrasta puuhun tarttunutta naavaa puissa ja ihmetellä miten hämähäkki kutoo  keijukaisille  kaunista  kastepisaraverkkoa mustikanvarpuihin.

Me elämme aikaa, jolloin kaikki pitää olla hyvin extreemiä ja elämyksellistä. Lapsille on rakennettu muumimaat ja aikuisille omat huippukokemukset. Yksinäinen soutelu järvellä ei ole mitään, mutta jos soutaa sulkavansouduissa niin se on vasta kokemus!

Joskus on ihanaa olla olematta tehokas, heittäytyä satuun puolukkametsässä, eikä maksa mitään.

Keijun siipien kosketusta tähän päivään jokaiselle  ja vielä on aikaa langan nimiehdotuksiin.

catariina