sunnuntai, 19. elokuu 2007
Luontoa ihmettelemässä
Uudelle paikkakunnalle muuttaessa pitää tutustua lähiympäristöön. Tänään lähdimme autolla n. 50 kilometrin päähän.
http://www.leppavirta.fi/index.php?id=139
Olen käynyt ennenkin luontopolulla Orinorossa ja halusin lapsille erilaisen päiväretken, eväät reppuun ja koira mukaan. Tunnelma tuolla n. 100 metrin kallionhalkeamassa, jossa seinämät kohoavat 15-20 metrin korkeuteen on jännittävä. Luolia, lahoavien puiden omalaatuinen tuoksu, lähteen pulputus ja sellainen hyytävä kylmyys.
Pitkospuita ja kiipeilyä.
Tällaista kallioseinää molemmin puolin. Jännittävä hämäryys ja meillä oli "satusilmät" Näimme metsänmennikäisten kotiluolia, keijujen tanssipaikkoja, näimme salaperäisiä satuhahmoja joka puolella.
Juttelimme siitä miten vanha tämä luonnon taideteos on. Ja silloin pikkumies 11v. potkaisi vaaleaa kiveä, joka lähti pyörimään. Metsäpolulla oli jotakin ihmeellistä.
"Dinosauruksen muna"
Hieman läpikuultava, kiveä se on. No siis tietekin kun meillä oli ne "satusilmät" niin se on siis fossiili. Sen sisällä kuultaa jotakin. Kooltaan vähän kananmunaa isompi.
Lapsi joka uskoo mörrimöykkyihin ja keijukaisiin, joka opettelee elämään ja kasvamaan erilaisena tässä tehokkuuden ja täydellisyyttä ihannoivan yhteiskunnan vaatimuksissa, löytää aarteen. Jännittävän jääkylmän munanmuotoisen kiven .
Voi kun ne ihmiset, joille hän tulee aarteestaan kertomaan saisivat satusilmät nähdä sen lapsen silmin, ilman ilon tappavaa realismia.
Vähitellen alan tajuta miten paljon energiaa kului vaikeiden asioiden kanssa eläessä, nyt se voima on vapaana näkemään luonnon ihmeet lapsen kanssa satusilmin.
catariina