Vaunulomailumme loppui ennen aikojaan kun Nelli-kissa järjesti pikku yllätyksen. Meillä on nyt kolme suloista kissanpentua, silmät juuri auenneet.. yksi pentu jää Pikkumatamin lemmikiksi, kaksi etsii uutta kotia. He ovat poikia ja "neljäsosa burmalaisia", luovutusiässä syksyllä.
Niin mitähän ja minkä verran ja millä tavoin nyt kirjottaisin. Avoimuus kuuluu tapoihini, mutta yksityisyyttäkin suojelen. Ehkä vähän kerrallaan kerron ja rivien välistäkin saa lukea. Elämä on valintoja, se on vastuuta entisistä valinnoista ja elämään kuuluu haaveet ja unelmat. Tiesin vahvasti sisimmässäni, että olin nyt valinnan edessä, jos en olisi nyt ollut rohkea, olisin hukannut elämäni alistumalla entisen jatkamiseen.
Astuin lasteni kanssa kauan harkitun askeleen kynnyksen yli uuteen kotiin, vaalean siniseen vanhaan taloon. 150 km muuttomatkan päähän. Vielä on tavaroita pakkauksissa, aina hukassa juuri se mitä tarvitsee, kuten äskettäin etsin ruuveja, jotta voisin laittaa ovikellon kiinni. No löytyi tarranauhaa, katsotaan pitääkö se aamuun asti, jos tällä maalla nyt ovikelloa tarvitaankaan.
Nettikin on edelleen kännykän varassa, langattoman laajakaistan tarvikkeet ovat pahvilaatikossa odottamassa, että joku isommista pojista ehtii käymään ja kiipeää katolle asennuspuuhiin.
Käsityöt lepäsivät tänä kesänä tyytyväisinä koreissaan ja laatikoissaan. Nyt ne ihmettelevät mitä tapahtuu, pääsevätkö he mukaan messuille vai toteutuuko eräs unelma.
Lämmin kiitos kaikille tilaajilleni, jotka ette karanneet alkukesän aikana, tästä on taas kiva jatkaa
catarina
