Olen edelleen Virojoella. Amandan hoitokuukausi mummon luona alkaa, hänellä ei ole päiväkotipaikkaa heinäkuuksi ollenkaan.

Perjantai-iltana tämäkin alue alkaa täyttyä, autoja tulee viikon tyhjänä olleiden  vaunujen viereen ja joitakin satunnaisia matkailijoita ilmestyy alueelle.

Amanda ja Pikkumatami touhuavat  iloiten vapaudestaan juosta ja olla ulkona.  Amanda  polkaisee vähän väliä pyörän liikkeelle. Tyttö oppi ajamaan ilman apupyöriä juuri päivää ennen kuin täytti 5 vuotta.

Pikkumies  11v. kärsii taas kerran  "vakavia vieroitusoireita" kun pelikoneet on kotona ja tähän läppärille en  poikaa päästä touhuamaan.

Käsitöistä olen ollut hiukan laiskana, no tänään ompelin kyllä sadepäivän iloksi vaunuun uudet verhot, raikkaan sinistä. Penkinpäälliset ompelen myös, jos sadekelit jatkuvat.

Aamulla heräsin pieneen  askelten äänneen asuntovaunun katolla. Hiirikö vai mikä -ajattelin, mutta kun kurkkasin ikkunasta niin talitintin poikaset olivat ilmeisesti  ensilennollaan  päätyneet vaunun katolle ja lentoharjoitukset jatkuivat kohti nurmikkoa. Toinen poikue siis jo.

Metsämansikat ovat myös kypsyneet täällä itärannikolla, kylätien varrelta keräsimme aamulla  muovimukilliset.

Nyt kutsuu iltanuotio ja makkaranpaistorutiinit, kuulumisten vaihto sujuu siinä iltaa istuesssa tuttujen vaunuilijoiden kanssa ja sitten nukkumaan kuunnellen rauhallista meren kohinaa,  illan hämärtyessä hetkeksi kesäyöksi.

Luen lomalukemisena  mielenkiintoista kirjaa Anita Hallama  "Sydämen kieltä sydämelle" Olen hyvin vaikuttunut hänen kauniista tekstistään, rakkaudesta Urho Kekkoseen , siinä on jotakin .

catarina