Vietettiin siis lomaa Kuopiossa, helle jatkui öisinkin, eikä edes huoneen tuuletin viilentänyt. Päivät lomailtiin  Kuopiohallin suurmessuilla, jotka oli kyllä täydellinen epäonnistuminen kaikille osallistujille. Viime keväänä vastaavilla messuilla oli ollut n.20 000 lipun lunastanutta kävijää ja sen mukaan  sinne oli varustauduttu.
Perjantaina laahautui 47 asiakasta, lauantaina ja sunnuntaina taisi olla  vähän enemmän, kukaan ei edes uskaltanut kysyä järjestäjiltä.
Juttelin erään leipäkauppiaan kanssa, joka oli myynyt perjantaina 7 leipää, ja samaa kertoivat kaikki, joten oma tilanne ei tuntunut edes pahalta.
Näillä messuilla tutustuin moneen upeaan ihmiseen, oli aikaa jutella, kilpailuhenkeä ei ollut ja huumorikin kukki, kun joku sai kaupat tehtyä toiset hurrasivat (asiakkaan poistuttua)

Pikkumatami nautti. Nyt kerrankin sai kierrellä ja aikuisilla oli aikaa jutella. Onnellisena hän kantoi esiintymislavalta saamansa Tiina Räsäsen kuvan nimmarilla varustettuna, laulaja oli sitä mieltä, että pitäisi kai siirtyä lastenlauluihin kun  50 % yleisöstä oli lapsia (=pikkumatami  ja eräs laukkukauppiaan rouva)

Perjantai-iltana kysyin missä hän haluaa ruokailla, ja valintana oli "hampurilainen"- no onneksi sielläkin sain  kasviksia, joita sanottiin salaatiksi. Sitten kun oli syöty niin neiti ilmoitti, että huomenna syödään sitten hotellin ravintolassa. Ja niin me syötiin.

Messuilla Pikkumatami  halusi tehdä pieniä ostoksia. Olen joskus kauan sitten ostanut messuilta jalkarasvaa, jota neiti kerran laittoi rohtumaan nenän alla ja se tehosi ja tuoksuu mentholille ym. Nyt on purkki loppu ja messuilla neiti löysi kolme  samaisen rasvan myyjää. Aikansa heitä haastateltuaan hän ilmoitti minulle, että ostetaan se rasva siltä vanhemmalta tädiltä, kun se on niin kiva. Ja niin tehtiin.

Pikkumatami  osti omilla rahoillaan sitten  minulle kuivatuista kukista tehdyn kortin, tuttavani kortintekijä Eila olisi antanut sen tytölle ilmaiseksi, mutta lapsi halusi maksaa ja nimellinen maksu  teki tytön tyytyväiseksi. Sitten hän liimasi kortin kuoren kiinni ja kirjoitti siihen ÄITI . Ja innoissaan antoi sen minulle: "Tässä siulle yllätys"  ja minä avaan ja kiitän.  Johon tulee  reipas toteamus:

 -"Mie olenkin Yllätyslapsi"

Niinpä niin yllätyslapsihan se järjestää yllätyksiä.

Lauantaina illansuussa  Pikkumatami kuunteli miten  myyjät keskustelivat keskenään, että näin huonoa myyntiä ei ole milloinkaan ollut ja muutakin pohdintaa  messuista yleensä. Hän  tulee sitten minun luokseni ja silmät pyöreitä sanoo : "Äiti, miehän voisin ostaa siulta". Kädessä ruttuinen vitonen.

Meillä oli ihana viikonloppu kuumassa Kuopiossa.

catarina