Ajelin moottoritietä Kuopion pohjoispuolella kun eteeni ilmestyi Liikkuvan Poliisin Partioauto ja näyttivät pysähtymismerkkiä. Tiesin, että en ole ajanut ylinopeutta, että auton paperit on kunnossa ja ajokortti on mukana, enkä ole sinä aamuna tai edellisiltana juonut kuin kahvia ja vettä. Joten hymyilen iloisesti kahdelle komealle poliisipojalle, mikä kunnia minulle, että joku haluaa keskustella ihan vartavasten kanssani.
Hymyni hyytyi, kun toinen kysyy minulta :"Kun tuolla takana palaa jarruvalot, onko joku vialla vai onko rouvalla ollut jalka jarrulla?" TÄH?! onpa kysymys, jalka jarrulla - moottoritiellä -kun auto kulkee kuin unelma, aurinko paistaa ja vapaapäivä edessä.
-Minut on luokiteltu kastiin "täti ratissa". Siis alistun rooliini ja olen tyhmänä, "en minä vaan ole huomannut, että jarruvalot palaa takana..."
Toinen poika tutkii papereita, puhaltamaan en pääse, kun heiltä on kuulemma pillit loppu, mutta ovat todenneet jo keskutellessa, että ei ole alkoholia veressä. Taitavia nämä pojat, näin he kertovat minulle.
Toinen menee auton taakse, käskee laittaa virrat päälle ja kässärin pois ja pumpata jarrua.. minähän pumppaan ja kas valo sammuu. Taitavia nämä liikkuvat poliisit. Auto on taas ajokelpoinen, kilpiä ei poistettu eikä minun 35 vuotta vanhaa ajokorttiani. Kiitän poikia hyvin tätimäisesti , että olipa mielyttävä elämäni ensimmäinen pysäytys, vaikka en saanutkaan puhaltaa.
Matkani jatkui kohti itää ja vietin ihanan vapaapäivän Suomen kansallismaisemissa.
Täällä kalliolla kuulemma maalasi Eero Järnefelt useita kuuluisia Koli aiheisia taulujaan. Hänen näyttelynsä on tänä kesänä tässä meidän lähellä Retretissä.
catarina
