Eilen vietin Pikkumatamin kanssa shoppailuaikaa. Meille jäi pari tuntia väliaikaa erään kontrollikäynnin ja päiväkodin kevätjuhlan väliin, joten en ajanut kotiin sitä 30 km, vaan syötiin hesessä, oli varmaan toinen kerta kun kotikaupungin pikaruokaa syödään.
Vaateostoksiin ei nyt ollut tarvetta, joten kaupungin kaksi kirjakauppaa olivat sopiva shoppailukohde. Ensimmäisestä löytyi tarroja ja askartelutarpeita neidille.
Toisen kaupan alakerrassa oli lastenkirja näyttely, halpiskirjoja ja divarikin. Pikkumatami polvistui lattialle tutkimaan Peppi Pitkätossu kirjojen valikoimaa. Löytyi kaksi vaihtoehtoa, joko yksissä kansissa kolmen kirjan lyhennelmä tai kolme pientä kirjaa omassa laatikossa alkuperäisenä kahdeskymmenesjotain painoksena.
Perusteluina Peppikirjojen ostamiselle neiti sanoi varovasti, että kun miulla ei ole yhtään Peppikirjaa ja Amandallakin on ja se miun Peppi satu-cd on jo ihan huono. Sitä on tosiaan kuunneltu niin että neiti osaa sen ulkoa. Hän on siitä ihmeellinen lapsi, että koskaan hän ei vaadi ostamaan, hän nätisti vihjaa ja sitähän en voi vastustaa. Siis uudet Pepit kannettiin kassalle, on sitten lomalukemista asuntovaunulle.
Ja tein löydön minäkin.
Venäjänkielinen 550 sivuinen kirja vuodelta -94, jossa neulontaa ja virkkausta. Ilmeisesti yleisteos koska sisältää kaikkea mahdollista, alkeisohjeista vaativampiin malleihin.
Enhän minä venäjää osaa, mutta ohjeet on selkeitä noin niinkuin äkkiä katsoen.
Kirjassa on lukuisia kirjo-pinta-palmikko ym mallineuleita ja kaikissa on sekä kaavio, että teksti.
Esim. tälläinen neule on minulle ennestään tuntematonta. Alakuvan pitkä neuletakkikin voisi olla kiva.
Kaavion ja kirjoitetun ohjeen lisäksi kaikista on myös mittakuvat, joita nykyisin usein kaipaan, aiemmin nekin olivat neuleohjeissa kotimaisissa lehdissä.
Tässä tytön mekko virkattuna, eikös ole kiva!
Virkattuja huiveja.
Ja tässä kahdeksan kaaviota, joiden avulla syntyy neliskulmainen neulottu huivi. Siinä olisi haastetta.
catarina
