Meillä on taas vaihteeksi joukkoa kotosalla. Punatukkainen tyttö, Amandanäiti ja Ellu avonsa ja Debikoiran kanssa.
Ollaan saatu iloita kiiltävistä kultarenkaista  Ellun ja J:n sormissa. Kihlaus on ihana asia. Sellaista luottamusta tulevaisuuteen, jota he haluavat yhdessä elää.
Pikkutytöt kikattelee pikkutyttöjen ikuista kikatusta kun näkevät hellyyttä ja rakkautta. Pojat ovat hiukan hämillään orastavan murrosiän  kehityksessään.

-Ukkokin taitaa olla keväthuumassa. Kun nousin aamulla vuoteesta niin ukkokin alkoi kömytä ylös ja nousi seisomaan ja halasi ja  :"Hyvää syntymäpäivää..."  ihan kivaa, mutta väärä  päivä...
 -Hän oli nähnyt unta, että on mun syntymäpäivä ja  onnitteli. On muutaman kerran unohtanut, joten pelko siitä kai kummitteli ukon unissa. Hyväksyin onnittelut, oikea kuukausi sentään.

Rakkaudesta meinasin kirjoittaa, jotakin mitä noille nuorille haluaisin sanoa, mutta nyt  sanat hävisivät.
En voi heidän tietään ruusuilla ja sydämillä tasoittaa, varmasti kivisiä ja mutkaisia polkuja on edessä, mutta rakkaus voi kasvaa ja elää kun he sitä hoitavat. Rakkaus ei vaadi, se antaa.

catarina