Blogini teki parin päivän lakon, eikä aukaissut minulle mahdollisuutta lisätä uutta kirjoitusta. Hälyyttelin jo Tuomastakin apuun, mutta en osannut sitten itse tehdä mitään mitä Tuomas neuvoi, kiitos nopeasta vastauksesta hyvälle blogiemme isännälle.
Onneksi on perjantai ja sain Punatukkaisen tyttöni kotiin ja hän hiukan siivosi jotakin pois jumittamasta ja taas toimii.
Eihän minulla nyt mitään sen kummempaa asiaa olisi ollut, ei kuvia uusista töistä, monenlaisia ajatuksia vaan on pyörinyt päässä.
Rovaniemen messuilla sattui jännittävä yllätys. Pöytäni taakse pysähtyi eräs monien joukosta ja sanoi :
" Sinä et tunne minua mutta minä tunnen sinut, olen koukussa blogiisi" Juttelimme muutaman sanan ja tuo hetki jäi unohtumattomasti mieleeni. Päivittäin olen tuntematonta lukijaani ajatellut.
Eilen ja tänään kun en päässyt päivittämään ajattelin, että jospa joku odottaa, käy katsomassa, ihmettelee, ehkä huolestuukin.
Olen miettinyt miksi kirjoitan, aloitin kirjoittamisen pitääkseni lukua töistäni ja langoistani, se vaan osoittautui hankalaksi kun on käsitöitä ja lankoja erikseen itselle ja yrityksen nimissä.
Sitten se palaute, kommentointiverkosto, alkoi viedä mukanaan, tuli tuttuja blogeissa, "minä tunnen blogisinut ja sinä tunnet blogiminut" se maailma on myös hyvin kiinteä, tietenkin olen koukussa muutamaan blogiin, luen lähes sataa.
Myös ihmeellisellä tavalla on löytynyt blogien avulla ystäviä, joiden kanssa voi kirjoitella ohi blogimaailman. Kirjeenvaihto tällä tavoin on mielenkiintoista ja hauskaa. Sitä kantaa huolta ystävistä ja vaistoaa toisen blogista, että asiat eivät ole kunnossa ja sitten yksityisesti selvitellään ja autetaan toinen toistamme.
Blogilistan omat suosikit on minulle tärkeitä, ja kun V-J asensi koneelleni Feedreaderin niin saan päivittyneen koukuttavan blogin tai muutamat ulkolaiset blogit heti luettavaksi.
Miksi kirjoitan tänään:
Haluan sanoa sinulle joka pysähdyit lukemaan, että sinulle kirjoitan, iloitsen, että luet.
Ja kun kuvaton postaus on tylsä niin tässä arvoitus. Kuka kulki metsätiellä? Hih...
catarina
edit.
Paljon olen luonnossa tutkinut muiden kulkijoiden jälkiä ja jätöksiä. Kaljapullo ja tupakka-aski ovat tavallisemmat ihmisen jäljet keskellä metsätietä, koirakin menee häveliäästi tienreunaan tarpeilleen ja kaapii perässään. Tämä tie on pienen kylämme läheistä erämaata ja siellä liikkuu monenlaista kulkijaa niin jää kysymykseksi oliko se supi , joita täällä on paljon tai onko se peräti talviuniltaan heräänneen karhun ensimmäisiä kevätkakkoja.
hyvää lauantaipäivää
