Eilen iltahämärissä ukko "löysi" uunin nurkasta ruskeaksi kastuneen  keittiöpellavapyyhkeen??
En ajatellut sitä sen enempää, ehkä jonkun kahvi oli kaatunut, eikä joku uskaltanut  pelottavalle siivousta vaativalle emolleen kertoa vahingosta.

Tänä aamuna totuus paljastui, -ruokailuhuoneen seinistä. Ruskeita viiruja valkoisilla seinillä. Tahmea lattia.
Ei edes kuvauksellinen.

Tein ukolle ihan oikeaa kotikaljaa tuoppimaltaista sellaisen ison pytyllisen, että nuo remonttihommat sujuisivat kun pöly kuivaa kurkkua. Viimeinen pullo oli ollut vielä jääkaapissa, ja nyt sen jämät on seinillä. Otto tunnusti, että ei jäänyt lidlin 2 litran limppari pullon pohjalle kuin 5 senttiä moskaa...
Mitäs siihen sanoa, turhaan poika pelkäsi, enhän minä nyt noin pienestä hermostu.

Pitää varmaa laittaa uusi kotikalja tulemaan, kun saan seinät, katon, huonekalut, siistittyä.  Nyt kerään  energiaa lukemalla blogit ja juomalla hiukan lisää kahvia.

Oikeastaan tämä on samalla itsetutkistelun paikka. Miten suhtaudun yllättäviin, lisätyötä aiheuttaviin ongelmiin yleensä. Niitähän tulee tällaisessa perheessä  eteen joka päivä. Tulee lasten kanssa ongelmia, joita ei voi ratkaista hetkessä. Mietin mikä on milloinkin ylireagointia oman kunnianhimoni tai muun itsekkään syyn vuoksi. Minkä asian voi sivuuttaa juttelulla ja lapseen luottamalla, milloin on kovempien otteiden vuoro.

 Päässäni pyörii sekaisin ammatillinen äitiys, ympäristön ahdistavuus vaatimuksineen ja oma maalaisjärki.

On vaan jaksettava, on selvittävä päivästä toiseen ottaen vastaan milloin minkäkinlaiset moskat, joita lentää  taloon sisälle. Sijaisvanhemmuus on täyttä työtä, vaikka elämme tavallista perhe-elämää.

Poika 13v. toi  luettavaksi ja allekirjoitettavaksi kotityölistan, joka koulusta oli annettu. Kuittasin sen ihmetellen miksi sitä ei ole joka päivä näytetty, en edes tiennyt  että heillä oli viikon mittainen kotityökampanja, josta eniten rasteja saanut saa kunniaa ja mainetta.
Poika oli kai arvannut kunnianhimoisen äidin ajatukset ja  tiesi, että olisi joutunut tekemään ylimääräisiä töitä,  koska "meillähän lapset osallistuu" -se minun olisi pitänyt osoittaa kouluun ja toisille vanhemmille, koska lista kai päätyy koulun seinälle kevätjuhlien ajaksi.

No nyt sinne kouluun meni rehellinen paperi, jossa poika ei ole koko viikkona pedannut petiään, ei ole siivonnut kertaakaan vessaa tai silittänyt yhtään pyykkiä. Hän on ulkoillut, vienyt kompostin, auttanut rakennus ym töissä ja hoitanut lemmikkieläimiä ja pikkusisaruksia. Lämmittänyt saunan puilla ja siivonnut sen. Hän on kantanut tupaan puita ja ollut riitelemättä.
Poika tuumasi itse, että joku kaveri on tehnyt ne kaikki työt joka päivä..kompostinkin vienyt.

Olen iloinen, että meillä oltiin aitoja, ja nyt seiniä pesemään.

catarina